Zimna, Marlena

Marlena Zimna
Marlena Zimna
Nimi syntyessään Marlena Zimna
Syntymäaika 28. lokakuuta 1969( 28.10.1969 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 19. maaliskuuta 2016( 19.3.2016 ) (46-vuotias)
Kuoleman paikka
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti " Vysotskovologi ", kirjailija, kääntäjä , toimittaja , museotyöntekijä , Vladimir Vysotsky -museon luoja Puolassa
Vuosia luovuutta 1990-luvulta lähtien
Genre tietokirjallisuutta
Teosten kieli Kiillottaa

Marlena Zimna ( puolalainen Marlena Zimna ; 28. lokakuuta 1969 , Koszalin  - 19. maaliskuuta 2016 [1] , Koszalin ) on tunnettu puolalainen "vysotskoved", kirjailija, kääntäjä, toimittaja, Vladimir Vysotsky -museon luoja Puolassa .

Lyhyt elämäkerta

Jo koulussa Marlena alkoi oppia venäjää, minkä sai hänen äitinsä, kansallisuudeltaan saksalainen.

Intohimo Vysotskin työhön alkoi 14-vuotiaana - mutta ei lauluilla, vaan hänen runoillaan, kun tyttö löysi työpöydältään äitinsä ostaman Kirjallisuus maailmassa -lehden tuoreen numeron (1984, nro 10), jonka kannessa oli nuori mies kitaran kanssa.

Vuonna 1987 hän valmistui lukiosta ja voitettuaan kansainvälisen venäjän kielen olympialaisen Moskovassa siirtyi Moskovan valtionyliopiston filologiseen tiedekuntaan. M. V. Lomonosov . Siellä hän puolusti tutkijakoulun jälkeen väitöskirjaansa filologisten tieteiden kandidaatin akateemisesta arvonimestä "Venäläisen kirjailijalaulun kehitystapoja 50-90-luvulla" [2] .

Moskovassa opiskellessaan Marlena vieraili Vysotskiin liittyvissä paikoissa; ja tapasi myös ihmisiä, jotka tunsivat ja muistivat hänet, mukaan lukien runoilijan äiti ja toinen vaimo - Ljudmila Abramova .

Tieteelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset

Palattuaan kotimaahansa hän loi vuonna 1994 asuntoonsa Vladimir Vysotskin museon [3] , johon hän keräsi yli 15 000 näyttelyä eri maista [4] , samalla kun hän teki sisäänpääsyn pohjimmiltaan vapaaksi selittäen - " Olisin hävettää Volodjan edessä ”.

Suoritti projektin Vladimir Semjonovitšin runojen käännöksistä 157 kielelle, johon osallistui 62 runoilijaa ja kääntäjää 26 maasta [5] (mukaan lukien hän toimi kääntäjänä) [6] , kirjoitti ja julkaisi useita artikkeleita ja useita kirjoja Vysotskysta [7] . Osallistujat jatkoivat tämän projektin neljättä vaihetta hänen kuolemansa jälkeen.

Vuonna 2000 Vysotskyn kuoleman vuosipäivänä hän järjesti Koszalinissa konsertin, johon osallistuivat puolalaiset näyttelijät ja joka näytettiin kansallisessa televisiossa. Sen järjestämisen varoja olivat kirjojen rojaltit sekä henkilökohtaisten tavaroiden myynnistä saadut varat.

Lisäksi Marlena oli Koszalinin dokumenttielokuvafestivaalin järjestäjä Vladimir Vysotskysta (vuodesta 2003); ja järjesti myös 13 festivaaleja (puhuen yleisölle puolaksi, venäjäksi ja englanniksi); perusti Vysotski-instituutin [8] .

Marlena Zimnan tutkimuksen tuloksena Ranskan, Japanin, Bulgarian ja Puolan arkistoista löydettiin harvinaisia ​​tallenteita Vysotskin haastatteluista ja hänen osallistumisestaan ​​tehdyistä esityksistä. Pani Zimna huomasi, että Vysotskyn kolmen kappaleen nauhoituksen Leningradin televisiossa 16. huhtikuuta 1980, jota pidettiin viimeisenä ammuskeluna, lisäksi on tehty vielä kaksi videota - Puolan teatterin kronikka 26. toukokuuta ja japanilainen ammunta Tagankassa. heinäkuun alussa 1980. Hän suoritti myös tutkimuksen runoilijan kuoleman olosuhteista [9] .

Marlena Zimna menehtyi syöpään 19. maaliskuuta 2016 47-vuotiaana.

Vladimir Vysotskyn pojan Nikitan mukaan Marlena Zimna vaikutti merkittävästi runoilijan työn popularisointiin monissa maailman maissa.

Bibliografia

Kirjoja Vysotskysta

venäjäksi puolaksi

Artikkelit Vysotskysta

Käännökset

Palkinnot

Muisti

Muistiinpanot

  1. ↑ Tohtori Marlena Zimna: Nekrologi  (puolalainen) . Arkistoitu alkuperäisestä 20. maaliskuuta 2017. Haettu 19. maaliskuuta 2017.
  2. ↑ Kirjallisuuskritiikki XXI-luvun kynnyksellä: Harjoittelijan materiaalit. tieteellinen conf., (MSU, toukokuu 1997) / Toimituslautakunta: P. A. Nikolaev (vastaava toimittaja) ja muut - Moskova: Randevu-AM, 1998
  3. ↑ Student vysotskovedenie // Kulagin A. Vysotsky ja muut: Artikkelikokoelma. Moskova: Vladimir Vysotsky Charitable Foundation, 2002
  4. ↑ Viktor Shutkevitš. "Kenelle - Courchevel ja kenelle - Koszalin" // "Rossiyskaya Gazeta", päivätty 14. tammikuuta 2005 . Haettu 9. toukokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 20. lokakuuta 2016.
  5. ↑ Kansainvälinen runoprojekti: Vysotsky in New Translations http://www.wysotsky.com/koszalin/12-03.htm Arkistoitu 19. lokakuuta 2016 Wayback Machinessa
  6. ↑ Bednarczyk A. Runollisten kuvien semantiikka ja käännöspragmatiikka (perustuu V. Vysotskyn Paratiisin omenoiden puolalaiseen versioon) // Respectus philologicus, 2002, 2(7) . Käyttöpäivä: 13. toukokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 2. toukokuuta 2017.
  7. ↑ Mark Tsybulsky. "Ei koske tosiasioista." Arvostelu Marlena Zimnan kirjasta "Vysotsky - kaksi tai kolme asiaa, jotka tiedän hänestä"
  8. ↑ Kipnes L. V., Genkin A. L. Julkisen diplomatian kokemuksista: Puola B. Okudzhavan ja V. Vysotskyn elämässä ja työssä // Palvelun teoria ja käytäntö: taloustiede, sosiaalinen sfääri, teknologiat, nro 4 (22), 2014 . Haettu 13. toukokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 26. maaliskuuta 2020.
  9. ↑ banshur69. Marlena Zimna. Jää opettajan luo . banshur69 (22. huhtikuuta 2016). Haettu 19. maaliskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2017.
  10. ↑ Marlena Zimnan ja Vladimir Vysotskin muistopäivät "Kuka lähti ikuisesti" https://gorodzovet.ru/ev/vladimir/4849647/ Arkistoitu 22. helmikuuta 2017 Wayback Machinessa

Linkit