| Kylä | |
| Matroska | |
|---|---|
| ukrainalainen Matroska | |
| 45°20′42″ s. sh. 28°46′33″ itäistä pituutta e. | |
| Maa | Ukraina |
| Alue | Odessa |
| Alue | Izmail |
| Historia ja maantiede | |
| Perustettu | 1843 |
| Neliö | 3,1 km² |
| Keskikorkeus | 9 m |
| Aikavyöhyke | UTC+2:00 , kesä UTC+3:00 |
| Väestö | |
| Väestö | 2259 ihmistä ( 2001 ) |
| Tiheys | 728,71 henkilöä/km² |
| Digitaaliset tunnukset | |
| Puhelinkoodi | +380 4841 |
| Postinumero | 68664 |
| auton koodi | BH, HH / 16 |
| KOATUU | 5122083601 |
| CATETTO | UA51080090110065091 |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Matroska ( ukrainaksi Matroska, vuoteen 2016 asti - Matroska; historiallinen nimi Kugurluy-Matroska [1] ) on kylä Izmailin alueella Odessan alueella Ukrainassa .
Väkiluku oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 2 259. Postinumero on 68664. Puhelinnumero on 4841. Sen pinta-ala on 3,1 km². KOATUU koodi - 5122083601.
Venäjä suostui osallistumaan vuoden 1914 ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan Ranskan puolella ja perusti laivastotukikohdan Izmailiin. Täällä eivät olleet vain Venäjän "Romanian rintaman" maajoukot, vaan myös kaksi Tonavan sotalaivastoa. Sotilaallinen operatiivinen laivasto sijaitsi Broaske-joen suistossa, missä nykyään on telakka, ja sotilaskuljetuslaivaston alukset miehittivät entisen soutulaivueen jo asutun paikan; nyt siellä on nimetty laivankorjaus- ja mekaniikkatehdas. Buryachek.
Laivat eivät voi jatkuvasti olla vedessä ja suorittaa tehtäviä ilman rannikkopalvelujen apua. Siksi jokainen laivasto, joka oli ottanut sille varatun paikan, alkoi välittömästi luoda rantaan asuin- ja sivutiloja.
On huomattava, että tällaisten tilojen perustukset ovat jo luoneet menneiden laivueiden alusten miehistöjen toimesta. Sotilas-operatiivinen laivue sijoitti rannikkoalueensa suiston korkealle oikealle rannalle, jossa sen alukset seisoivat. Oli vain tarpeen palauttaa tuhoutunut, korvata vanhentunut ja valmistaa kaikki nykyaikaisiin olosuhteisiin. Niinpä merimieskylä ilmestyi laivueen lähelle. Täällä jokaisella laivalla oli oma katu, ja aukiolla, jossa useimmat kadut yhtyivät, seisoi seurakuntakirkko ja koulu. Tähän kylään oli mahdollista päästä suiston takana olevaa hiekkatietä pitkin. Se alkoi entisen linnoituksen Khotinsky-porteista. Tonavan sotilaslaivuet luotiin pakosta, ja kun niitä ei enää tarvittu, ne hajotettiin. Mutta merimieskylä, syntyessään, asui jo pysyvästi. Se elää edelleen nimellä "Matroska kylä". Izmailissa he ovat jo tottuneet siihen, että tämä kylä joko haalistuu, sitten ilmestyy uudelleen, joten he eivät enää hämmästyneet eivätkä kiinnittäneet siihen huomiota. Tämä tilanne johti siihen, että kylä oli olemassa 125 vuotta ilman kyläneuvostoa ja lehdistöä. Apua varten piti mennä naapureille. Vasta vuonna 2005 Matroskan kylä sai virallisen kylän aseman.
Tonavan sotilas-operatiivinen laivasto koostui miina-aluksista (hävittäjä), tykistöaluksista ja lähetti- (viestintä)veneistä. Nykyaikaisten standardien mukaan ne olivat kaikki jokilaivoja, mutta silloin niitä kutsuttiin jokilaivoiksi. Yhtä tuhoajista komensi nykyään maailmankuulu luutnantti P.P. Schmidt.
Vuoden 2001 Ukrainan väestönlaskennan mukaan väestö jakautui äidinkielen mukaan seuraavasti (% koko väestöstä):
Merimiesten kyläneuvoston mukaan: ukrainalainen - 83,40 %; venäjä - 12,39%; Valko-Venäjä - 0,40%; bulgaria - 1,37 %; Gagauz - 0,09 %; Moldovan - 1,99 %; saksa - 0,04 %; Puola - 0,04%.
| Safyanskajan maaseutuyhteisön asutukset | |
|---|---|
| kyliä | |