Meyerfeldt, Louise

Lovisa "Louise" Augusta Meijerfeldt ( ruots . Lovisa "Louise" Augusta Meijerfeldt , s. Sparre ( ruots . Sparre ); 12. syyskuuta 1745 - 16. syyskuuta 1817) oli ruotsalainen aatelisnainen ja hovinainen. Hänet tunnetaan historiassa yhtenä Gustavin aikakauden "kolmesta armosta", kolme odottajarouvaa ( Augusta von Fersen , Ulla von Hepken ja Louise Meyerfeldt), joka on ikuistettu Johan Henrik Chelgrenin runoon "Gracernas döpelse". [1] .

Elämäkerta

Louise Meyerfeldt oli kenraalikuvernööri kreivi Axel Wrede-Sparren ja Augusta Törnfluchtin tytär. Vuonna 1763 hän meni naimisiin kenttämarsalkka kreivi Johan August Meyerfeldt nuoremman (1725–1800) kanssa Ruotsin kuninkaan Adolf Fredrikin ja kuningatar Louise Ulrikan läsnäollessa . Hänellä oli kaksi lasta, molemmat miehiä.

Pariskunnalla oli merkittävä paikka kuninkaallisessa hovissa – hänen miehensä oli uskollinen kuningattarelle vuoden 1756 vallankaappauksen aikana ja sai merkittävän aseman hovissa. Vuodesta 1776 vuoteen 1795 Louise toimi kuningatar Sofia Magdalenan valtionrouvana ( ruotsi: statsfru ) .

Louise Meyerfeldtiä ihailtiin hänen kauneudestaan ​​ja viehätysvoimastaan, ja hänet mainittiin usein tuon aikakauden päiväkirjoissa, kirjeissä ja muistelmissa. Yhdessä Augusta von Fersenin ja Ulla von Hepckenin kanssa hän nousi esiin yhtenä "kolmesta armosta" Johan Henrik Kälgrenin runossa "Gracernas döpelse", joka kirjoitettiin noin 1779 ja julkaistiin vuonna 1781 [1] . Chelgren työskenteli yksityisopettajana pojilleen vuosina 1777-1780 [2] . Runoilija Johan Gabriel Oxenstierna , joka oli aikoinaan hänen kahden poikansa opettaja, kirjoitti hänestä näin: "kauneus, jota vanha maailma palvoisi polvillaan, kuten Diana ja Venus " [3] .

Herttuatar Charlotte kuvaili häntä kuuluisassa päiväkirjassaan seuraavasti: "Hän on hyvin nokkela ja koulutettu, mutta melko nirso ja hauska vain silloin, kun hän osaa pilata jotakuta, mistä hän harvoin pidättäytyy, ja tämä tekee hänestä epäluotettavan ja sydämettömän. Häntä pidetään erittäin taipuvaisena rakkausseikkailuihin, vaikka hänellä on loistava kyky piilottaa ne; Hän ei kuitenkaan tällä hetkellä pysty siihen, koska hänen rakastajallaan on samanlainen huumorintaju kuin hänellä, ja heidän yhteinen heikkoutensa paljastaa heidät. Skandaaleihin ahneet ihmiset sanovat, että hän ei ole niinkään kiinnostunut suhteista rakastajiinsa kuin lahjoista, joita he antavat hänelle. Myönnän, että en usko niin alhaista syytöstä, enkä yleensäkään usko puoliakaan siitä, mitä ihmiset sanovat, koska tällä hetkellä kaikki Tukholmassa ovat hirveän ilkeitä. Kreivitär Meyerfeldtin rakkaudesta nauttii tällä hetkellä everstiluutnantti Baron Ehrenswörd, joka on erityisen nokkela, mutta melko niukka. Hän oli ollut kuninkaalle hyvin tuttu aiemmin, mutta viimeisestä edustajakokouksesta lähtien hän oli pudonnut suosiosta, koska hän oli liian puhelias .

Louise Meyerfeldt tunnettiin rakkaudestaan, ja hänen ystäviensä joukossa olivat Espanjan suurlähettiläs comte de Lacy, Ranskan suurlähettiläs Pierre Christostem Dusson de Bonnac (1774), marsalkka Fredrik Wilhelm von Hessenstein (1774) ja kuvernööri Baron Carl Sparre ( 1777) [5] . Hänen miestään kuvailtiin rumaksi ja tylsäksi, mutta joidenkin raporttien mukaan he elivät sopusoinnussa keskenään. Väitettiin myös, että hänellä oli tapana kertoa hänelle kohteliaisuuksista, joita hänen rakastajansa antoivat hänelle [3] .

Louise Meyerfeldt kuoli Tukholmassa vuonna 1817 72-vuotiaana.

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Carl Forsstrand: De tre gracerna, minnen och anteckningar från Gustaf III:s Stockholm. Hugo Gebers forlag (1912)
2. ↑ Johan August Meyerfeldt, urn: sbl:9330, Svenskt biografiskt lexikon (art av Lennart Lundquist), hämtad 31.12.2014.
3. ↑ 1 2 F.U. Wrangel: Personhistorisk tidsskrift. Första årgången. 1898-1899. utgifven af ​​Svenska Autografsällskapet. Tukholma. Kungl. Boktryckeriet. PA Norstedt & soner. 1900
4. ↑ Carl Forsstrand : De tre gracerna, minnen och anteckningar från Gustaf III:s Stockholm . Hugo Gebers forlag, 1912
5. ↑ Erdmann, Nils, Vid hovet och på adelsgodsen i 1700-talets Sverige: en tidskrönika, Wahlströms, Tukholma, 1926

Lähteet

• Andersson, Ingvar (punainen), Gustavianskt: [1771-1810] : en bokfilm, [Ny utg.], Wahlström & Widstrand, Tukholma, 1979
• Elgenstjerna, Gustav : Den insertrade svenska adelns ättartavlor , bändi 7 (Tukholma 1932)
• Carl Grimberg : Svenska Folkets underbara öden. Kustaa III:s ja Kustaa IV Adolfs tid
• Carl Forsstrand : De tre gracerna, minnen och anteckningar från Gustaf III:s Stockholm . Hugo Gebers forlag, 1912
• Runeberg.org
• [yksi]
• [2]