| Francesco Messina | |
|---|---|
| ital. Francesco Messina | |
| Syntymäaika | 15. joulukuuta 1900 |
| Syntymäpaikka | Linguaglossa , Catania |
| Kuolinpäivämäärä | 13. syyskuuta 1995 (94-vuotias) |
| Kuoleman paikka | Milano |
| Kansalaisuus | Italia |
| Genre | pientä muovia, muotokuvia |
| Palkinnot | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Francesco Messina ( italialainen Francesco Messina , 15. joulukuuta 1900, Linguaglossa , Catania - 13. syyskuuta 1995, Milano ) on kuuluisa italialainen 1900-luvun kuvanveistäjä . Teki veistoksisia muotokuvia, maalaustelineveistoksia, graafisia töitä (pastelli, piirustukset, litografiat). Hän oli realismin edustaja.
Syntynyt Catanian maakunnassa köyhään perheeseen. 8-vuotiaasta lähtien hän tuli kuvanveistäjän työpajaan, joka teki hautakiviä. 12-vuotiaana hän aloitti opinnot piirustuskoulussa sekä itseopiskelun. Hän muutti teollistuneeseen Pohjois-Italiaan Genovan kaupunkiin , jossa hän jatkoi työskentelyä kuvanveistäjä J. Scanzin, hautakivimestarin, työpajassa.
Vuodesta 1932 lähtien hän on osallistunut näyttelyihin ja saanut ensimmäiset positiiviset arvostelut taidekritiikasta. Hänet tunnustettiin sekä italialaisissa että kansainvälisissä näyttelyissä. Hän käytti erilaisia materiaaleja (terrakotta, kipsi, pronssi). Kuvanveistäjän suosikkimateriaali oli pronssi, jota oli kunnioitettu Italiassa muinaisesta Roomasta lähtien . Hän loi mielellään kuvia lapsista ja nuorista ("Boy by the Sea", "Beatrice", "David", "Swimmer"). Messinan realistiset pronssit toistavat ihmiskehon plastisen kauneuden poikkeuksellisella täyteydellä, muistuttaen Italian renessanssin tai antiikin Kreikan mestariteoksia.
Kuten monet modernit mestarit, hän esitti sarjan veistoksia (hevoset, baletti jne.). Vuonna 1942 hän sai palkinnon Biennaalin kansainvälisessä näyttelyssä Venetsian kaupungissa . Kuvanveistäjän teokset ovat koristaneet museoita, kirkkoja ja aukioita ympäri maailmaa.
Matkusti ympäri Länsi-Euroopan maita. Muutti Milanoon , modernin Italian kuuluisaan teollisuuden ja taiteen keskukseen. Kuvanveistäjän kansainvälinen tunnustus pakotti Breran taideakatemian hallinnon kutsumaan kuvanveistäjän opettajan ja kuvanveiston laitoksen johtajan virkaan. Myöhemmin hänestä tuli oppilaitoksen johtaja. Vanhassa, hylätyssä Milanon kirkossa (San Sisto, rakennettu 1594) hän varusteli työpajansa. Hänen kustannuksellaan entisöity kirkko veistoskokoelmaineen lahjoitettiin Milanolle, jonne perustettiin kuvanveistäjän museo.
Käden halvaantumisen yhteydessä hän jätti kuvanveistäjän työn ja harjoitti vain grafiikkaa. Hän kirjoitti runoutta, julkaisi useita runokokoelmia ja muistelmakirjan.
Hän kuoli Milanossa 13. syyskuuta 1995.