Nuori laivanrakentaja - Venäjän keisarillisen laivaston virallinen arvo, joka vastasi arvotaulukon 7. luokkaa .
Arvo otettiin käyttöön vuonna 1886 keisari Aleksanteri III :n asetuksella laivastoinsinöörijoukkojen uudelleenorganisoinnin yhteydessä . Laivaston laivaston insinöörejä ja koneinsinöörejä koskevien määräysten mukaisesti everstiluutnanttiarvon sijasta otettiin käyttöön nuoremman laivanrakentajan arvo , johon ei ainoastaan everstiluutnantteja, vaan myös kapteeneja sertifioitiin . [yksi]
Nuorempi laivanrakentaja -luokka sisälsi 23 virkaa: [2]
Vanhempi työnjohtaja merenkulun teknisen komitean salissa Merenkulun teknisen komitean vanhemmat kirjanpitäjät (kaksi virkaa) Nuoret laivanrakentajat satamissa: Kronstadt , Pietari , Nikolaev ja Sevastopol (yhteensä 8 paikkaa) Laivanrakentajan apulainen Vladivostokin satamassa Satamalaivanrakentajat Revalin ja Bakun satamissa (yksi paikka kummassakin) Vanhempi insinööri arvioiden tarkistamiseksi Pietarin satamassa Laivainsinöörit tarkistamaan arviot Pietarin ja Nikolaevin satamissa (yksi paikka kummassakin) Laivainsinöörit tilausten antamiseen Kronstadtin, Pietarin ja Nikolaevin satamissa (kolme asemaa) Kronstadtin, Pietarin ja Nikolajevskin satamien metsävarastojen johtajat (kolme virkaa)Arvonimi kuului arvotaulukon 7. luokkaan, vanhemman laivanrakentajan arvo oli hänelle korkeampi , alempi laivanrakennusavustajan arvonimi .
Arvonimi oli tarkoitettu rakennusvalvojille, laivanrakentajille ja laivanrakentajille, ja se myönnettiin kenraaliamiraalin tai merenkulkuosaston päällikön käskystä. Myös nuorempia laivanrakentajia voitaisiin nimittää lippulaivan insinööreiksi laivaston komentajien alaisuuteen.
Tälle arvonimelle perustettiin titteli ”teidän korkea aatelistosi”, henkilökohtainen aatelisto saattoi valittaa siitä .
Tähän arvoluokkaan ylennyksen saamiseksi laivaninsinöörin täytyi kahdeksan vuoden palvelusvuoden lisäksi edellisessä asemassa valvoa itsenäisesti sellaisten alusten rakentamista, joiden uppouma oli tänä aikana vähintään 4 000 tonnia, sekä suoritettava koe. itsenäiseen laivasuunnitteluun.
Suurten laivojen rakentamisen hoitamisesta nuoremmat laivanrakentajat saivat kaikkien käteismaksujen lisäksi vielä 450 ruplaa jokaista 3 000 tonnin uppoumaa kohden, mutta enintään 1 350 ruplaa vuodessa, sekä laivan eläkkeelle siirtymisen tai kuoleman yhteydessä. insinööri, tämä lisämaksu säilytettiin hänelle tai hänen perillisilleen eläkkeenä.
Nuoret laivanrakentajat saivat toimia aktiivisessa palveluksessa 55 vuoden ikärajan saavuttamiseen asti.
Vuonna 1908 joukkojen erityisarvot lakkautettiin, ja laivaninsinöörit rinnastettiin jälleen muihin laivaston upseereihin, jotka palvelivat "admiraliteissa", vastaavasti nuoremmat laivanrakentajat sertifioitiin uudelleen laivaninsinöörijoukon everstiluutnantteiksi.