Saksalainen psykologi Friedemann Schulz von Thun ehdotti nelikanavaista mallia (neljä korvamallia) vuonna 1981 tulkitsemaan puheviestejä.
Neljän korvan malli kuvaa kommunikaatiossa olevien ihmisten lähettämien viestien monitasoista luonnetta, ja se on yhdistelmä Watzlawickin oletusta , jonka mukaan millä tahansa lausunnolla on suhteen luonne, ja Karl Buhlerin kolmiosaisesta mallista . Schulz von Thunin mukaan viestin piilotetut tasot (merkitykset) havaitaan yhdessä sen alkuperäisen merkityksen kanssa ja sisältävät voimakkaamman tunneviestin kuin sen alkuperäinen merkitys.
"Mitä minä oikein haluan sanoa?"
Jokainen viesti sisältää useimmiten jotain erityistä tietoa asioiden tilasta. Tiedonvälittäjän tehtävänä on välittää tämä tieto selkeästi ja ymmärrettävästi. Asiantilaa koskevan keskustelun tasolla henkilö pyrkii välittämään tämän erityisen tiedon.
Tätä kanavaa analysoidessaan sen, jolle viesti on osoitettu, ei tule ottaa huomioon puhujan eleiden erityispiirteitä tai hänen suhtautumistaan puhujaan.
"Mitä haluan saavuttaa välittämällä tämän viestin?"
Viestintä tapahtuu yleensä tiettyä tarkoitusta varten . Vastaanotettu viesti saa vastaanottajan ajattelemaan, tuntemaan tai tekemään tiettyjä asioita (tai pyrkimään toteuttamaan niitä). Yritys vaikuttaa keskustelukumppaniin voi olla enemmän tai vähemmän avointa tai piilotettua - tässä tapauksessa käytetään termiä " manipulaatio ".
"Mitä minä ajattelen sinusta" ("Sinä" -viesti) tai "Missä suhteessa olemme" ("Me" -viesti)
Tämä kanava ilmaisee asenteen keskustelukumppania kohtaan. Ympärillämme olevien ihmisten kohtelun vivahteet osoittavat mielipiteemme heistä. Tällaisia vivahteita ovat viestin sanamuoto, eleet ja ilmeet, intonaatio ja sävy. Toisaalta meihin kohdistuvasta asenteesta riippuen koemme, että meidät on hyväksytty tai hylätty, otettu holhoukseen tai ei oteta vakavasti. Hyvä suhde ilmaistaan keskustelussa "tasavertaisesta tasa-arvoiseksi keskinäisellä kunnioituksella".
Mitä haluan sanoa itsestäni? ("minä"-viesti)
Jokainen viesti sisältää myös tietoa puhujan henkilöllisyydestä. Puhuessamme laitamme aina osan persoonallisuudestamme viestiin ja teemme siitä selkeän. Tämä koskee sekä aikomusta luoda tietty vaikutelma itsestään että sisäisen maailman tahatonta paljastamista. Jokaisesta viestistä tulee siten puhujan persoonallisuuden osittainen muotti.
Nainen ajaa autoa (nainen on viestin vastaanottaja). Mies (viestin lähettäjä) istuu lähellä.
Lähettäjä: "Katso, edessä on vihreä." (eri intonaatiot mahdollisia)
Viestin vastaanottaja ei välttämättä ymmärrä sitä lähettäjän tarkoittamalla tavalla. Tämä koskee jokaista kanavaa ja erityisesti kahta viimeistä. Esimerkiksi lähettäjä korosti kutsua viestissä, kun taas vastaanottaja havaitsi eniten tietoa suhdekanavasta. Nelikanavaisessa mallissa tämä on yksi tärkeimmistä väärinkäsitysten syistä viestinnässä.