Meriperintö on yksi päätekijöistä valtion merellisen toiminnan kehittämisessä, merellisen toiminnan tavoitteiden ja tulevaisuudennäkymien muodostumisessa, jolla on voimakas koulutus- ja kasvatuspotentiaali. Maan merellisen perinnön tutkiminen ja käyttö on tärkeä edellytys nuorten sosiaaliselle suuntautumiselle merenkulkualan ammatteihin ja taitoihin.
Meriperintöä voidaan pitää osana teollista perintöä .
Meriperintö on valtion merellisen toiminnan käyntikortti kansainvälisellä tasolla. Huoli merellisestä perinnöstä on tärkein osa valtion imagoa merivaltana ja osoitus valtion suhtautumisesta geopoliittiseen rooliinsa maailmanyhteisössä. Meriperintökohteet, jotka ilmentävät kotimaisen merentutkimuksen historiaa, ovat selkeitä indikaattoreita valtion tärkeydestä maailmanmeren kehityksessä . Kansainvälisen mittakaavan merenkulkuperintökohteet ovat merien ja rannikkoalueiden vesillä esiintymisen elementtejä ja symboleja sekä todisteita valtion onnistuneesta meripolitiikasta.
Termi "meren perintö" on johdettu termistä " maailmanperintö ", jota käytetään laajasti kansainvälisessä käytännössä ja jota käytetään ulkomaisessa ja Venäjän lainsäädännössä. Tämän lähestymistavan perusteella ehdotetaan seuraavaa määritelmää termille "meren perintö":
Synteettisen lähestymistavan perusteella seuraavat määritelmät termille "meren perintö" ovat mahdollisia:
Termi "meriperintö" on vahvistettu "Venäjän federaation merellisen toiminnan kehittämisstrategiassa vuoteen 2030 asti", joka on hyväksytty Venäjän federaation hallituksen 8. joulukuuta 2010 antamalla määräyksellä nro 2205-r. Kohdassa I ”Yleiset määräykset” todetaan, että ”strategian toteuttamiseksi on tarpeen keskittää valtion viranomaisten, paikallishallintojen, liike-elämän, tiedeyhteisön ja julkisten järjestöjen huomio, organisatoriset ponnistelut ja varat strategian tärkeimpiin ongelmiin. merenkulun kehittämiseen. Näiden ongelmien asteittaisen ratkaisemisen pitäisi myötävaikuttaa valtion kansallisen turvallisuuden tason nostamiseen, myönteisiin muutoksiin maan sosioekonomisessa tilanteessa, venäläisten merenkulun perinteiden ja meriperinnön säilyttämiseen sekä Venäjän merenkulun toiminnan tehostamiseen. Venäjän federaation asevoimat, valtion turvallisuusjärjestelmä, liikennejärjestelmä, elintarvike-, polttoaine- ja energia- ja raaka-ainekompleksit, ottaen huomioon niiden vaikutus toisiinsa ja meriympäristöön.
Meriperintöasioista keskustellaan aktiivisesti kansainvälisellä tasolla. Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1168 (1998) "Tulevaisuuden haasteet meritieteen ja -teknologian kehityksessä Euroopassa" mukaan Euroopan meriperintö määritellään "historiallisista aluksista (mukaan lukien hylkyistä) koostuvaksi, kiinteä perintö (satamat, rannikkomeri, joki- ja kanavarakenteet) ja "dokumentaarinen perintö" (kirjat, arkistot, maalaukset, musiikki ja muut esineet) (kohta 8). Uudet tieteelliset löydöt ja teknologiat mahdollistavat arkeologisten jäänteiden löytämisen ja palauttamisen merenpohja (9 kohta).Parlamentaarinen edustajakokous kiinnitti huomiota tarpeeseen käyttää tieteen ja teknologian alan erityisosaamista eurooppalaisen meripolitiikan muovaamisessa, joka sisältää myös merellisen perinnön suojelun (14 kohdan ii alakohta). ).
Lokakuussa 2000 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous (PACE) esitteli laajan raportin "Meri- ja jokikulttuuriperintö", jossa käsiteltiin merellisen toiminnan kehittämiseen liittyviä perinnön mahdollisia uhkia ja riskejä. Tässä mietinnössä yritetään määritellä käsite "meri- ja jokiperintö". Asiakirjan kirjoittaja kirjoittaa, että "raportti on nimeltään "Marine and River Cultural Heritage". Tämä otsikko korostaa ongelman kahta näkökohtaa. Yhtäältä viitataan erityisesti sisäalueisiin (jokiperintö). Toisaalta, mikä vielä tärkeämpää, nimi "meri- ja jokikulttuuriperintö" ei rajoitu jokiin ja meriin upotettuihin esineisiin. Meri- ja jokiperintö ei rajoitu siihen, mikä on kadonnut ja voidaan löytää uudelleen. Nimike kattaa kulttuuriomaisuudet, jotka eivät ole koskaan joutuneet veden alle tai kadonneet millään tavalla, mutta jotka voivat kadota, ellei niiden säilyttämiseksi ryhdytä aktiivisiin toimiin. Tällaisia esineitä ovat esimerkiksi käytöstä poistuneet laituri- ja satamarakenteet, rannikon linnoitukset (kuten suistolinnoitukset), majakat, padot ja laiturit, kalastavat ansat ja kalastajakylät, alukset, jotka ovat jo saavuttaneet käyttöikänsä lopun, mutta jotka voidaan säilyttää alkuperäisessä muodossaan tai jopa toimintakunnossa yksityiseen tai julkiseen käyttöön kaupallisiin, virkistys- tai koulutustarkoituksiin. Meri- ja jokiperintö sisältää myös laivoihin liittyviä perinteitä puhtaasti teknisistä, kuten laivanrakennustekniikat, laivojen ja varusteiden koristeluun, merimerkit, kansanperinteet, merimieslaulut jne. .
Keskustelun tuloksena hyväksyttiin asiakirjasuositus nro 1486 (2000) "Meri- ja jokikulttuuriperintö", jossa PACE:n jäsenmaita (mukaan lukien Venäjä) kehotetaan kiinnittämään huomiota merellisen perinnön säilyttämiseen.
Yksi Euroopan unionin keskusteleman yhtenäisen meripolitiikan osista on omistettu meriperinnön aktualisointiin perustuvan yhtenäisen Euroopan kuvan muodostamiselle. Politiikka toteaa, että meri- ja merellinen perintö on yksi kaikkia Euroopan kansoja yhdistävistä periaatteista ja heidän identiteettinsä perusta. Kohta 4.5. politiikka kuulostaa "Raising the Visibility of Maritime Europe", joka voidaan kääntää "huomion kiinnittämiseksi Euroopan merenkulkuun". Tässä jaksossa todetaan, että "yhdennetyn meripolitiikan pitäisi osaltaan parantaa merenkulun toiminnan ja merenkulun ammattien imagoa. Politiikassa olisi edistettävä Euroopan merellisen perinnön kehittämistä, tuettava merenkulun yhteisöjä, mukaan lukien satamakaupungit ja perinteiset kalastusyhteisöt, sekä niiden toimintaan ja perinteisiin tietoihin ja taitoihin liittyviä kohteita, kehitettävä yhteisöjen välisiä yhteyksiä, jotka edistävät tiedon levittämistä. heistä ja tehdä näistä yhteisöistä näkyvämpiä."
Vuodesta 2009 lähtien yhtenäisen meripolitiikan puitteissa on perustettu vuosittainen Merellinen Eurooppa -päivä. Tälle päivälle on ajoitettu suuri merenkulkufoorumi, jossa korkeimman tason poliitikot puhuvat merellisen Euroopan ongelmista. Vuonna 2010 tällainen foorumi pidettiin Guyonissa Espanjassa (European Maritime Day Stakeholder Conference, 18.-21.5.2010). Tällä foorumilla keskusteltiin aktiivisesti merellisen perinnön tutkimiseen ja säilyttämiseen liittyvistä asioista. Erityisesti keskusteltiin rannikkoalueiden integroitujen hallintajärjestelmien rakentamisesta, mukaan lukien merellisen kulttuuri- ja luonnonperinnön elementit. 2.1.2009 tuli voimaan Unescon yleiskonferenssissa lokakuussa 2001 hyväksymä Unescon yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisesta, jossa määrätään toimenpiteiden vahvistamisesta uppoaneiden alusten, historiallisten muistomerkkien ja taideteokset. Venäjä ei ole vielä liittynyt tähän sopimukseen eikä ole aloittanut neuvotteluja yleissopimuksen edustuston kanssa.
Monet maat ovat hyväksyneet erityislakeja merellisen perinnön suojelemiseksi. Joten Yhdysvalloissa on liittovaltion laki meriperinnön suojelusta "National Maritime Heritage Act", laki historiallisten majakojen suojelusta. Suurimmalla osalla maailman johtavista merenkulun valtioista on samanlaiset kansallista merenkulkuperintöä suojaavat lait. Useat merenkulkumaat ovat hyväksyneet erityisiä lakeja majakoiden suojelemiseksi historiallisen ja kulttuurisen perinnön kohteina. Venäjällä suurin osa 1800-1900-luvun alussa rakennetuista historiallisista majakoista on äärimmäisen surkeassa kunnossa, niitä ei ole säilytetty eikä niitä pidetä kulttuuriperintökohteina.
Maailman eri maissa on hyväksytty suuri määrä vedenalaista perintöä koskevia säädöksiä. Liite 1 sisältää tiivistelmän merelliseen perintöön liittyvästä lainsäädännöstä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla.
Meriperinnön tutkiminen, säilyttäminen ja käyttö on kokonainen osa Venäjän merellistä toimintaa. Samaan aikaan merellistä perintöä voidaan pitää myös merellisen toiminnan kehittämisen voimavarana:
Tarkastellaanpa näitä merellisen perinnön ominaisuuksia tarkemmin.
Meriperintö on isänmaallisen kasvatuksen, merenkulkuhistorian popularisoinnin järjestelmän tärkein elementti, ja sillä on tärkein tehtävä kansakunnan merellisen tietoisuuden lujittajana.
On selvää, että merellisen toiminnan tärkeiden läpimurtotulosten saavuttamiseksi ei tarvitse vain mobilisoida, vaan pikemminkin muodostaa kansakunnan merellinen tietoisuus, joka tällä hetkellä todellisuudessa puuttuu. Euroopassa merellinen perintö on julistettu yhdeksi siinä asuvia kansoja yhdistävistä tekijöistä. Yhdysvalloissa sotilasosasto tekee paljon työtä laivastoperinnön säilyttämiseksi ja popularisoimiseksi. Naval History and Heritage Command, joka on laivaston osaston osasto ja sisältää 12 merimuseota, taidegalleriaa, kirjastoa ja arkistoa sekä vedenalaisen arkeologian. Tältä osin huolestuttavaa on Venäjän puolustusministeriön politiikka kulttuuriperinnön suhteen (merenkulkumuseot, luovat ryhmät jne.), joka osoittautui ministeriön ydinomaisuuteen kuulumattomiksi. Ideologisen perustan sulkeminen pois sotilaallisesta toiminnasta, ideologisen tyhjiön keinotekoinen luominen voi johtaa erittäin kielteisiin seurauksiin. On selvää, ettei mikään siviilivirasto pysty muotoilemaan ja tukemaan sotilaallisen toiminnan taustalla olevaa ajatusta.
Kansainvälisen mittakaavan meriperintökohteet (mukaan lukien arktinen alue ja antarktis) ovat elementtejä ja symboleja alueilla läsnäolosta ja todisteita valtion aktiivisesta meritoiminnasta Maailmanmerellä.
Venäjän federaation merien rannat ovat Venäjän raja-alue, jolla on valtiolle strategisesti tärkeä merkitys. Rannikkoalueiden suojelujärjestelmän muodostaminen ja ylläpitäminen on valtion tärkein tehtävä. Rannikkoalueen kulttuuri- ja luonnonperintökohteista voi tulla raja-alueen suojelujärjestelmän olennainen osa. Tässä vaiheessa kulttuuriperintökohteet eivät sisälly valtionrajan suojelujärjestelmään, eikä niitä edes tunnusteta sellaisen järjestelmän tärkeimmiksi mahdollisiksi osiksi.
Perintökohteiden rooli rajaturvallisuuden parantamisessa:
Siten kulttuuri- ja luonnonperintökohteet ovat strategisia kohteita, ja ne tulisi sisällyttää valtionrajan suojelujärjestelmään.
Useat valtiot ovat jo tunnustaneet kulttuuriperintökohteiden merkityksen rannikkoalueilla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyväksyttiin jo mainittu laki majakkaiden suojelusta historiallisen perinnön kohteina, mikä lisää automaattisesti niiden merkitystä ja asemaa sekä valtion sisällä että kansainvälisellä tasolla.
Perinnöllä on jo tässä vaiheessa merkittävä rooli maailmantaloudessa, koska se on matkailureittien tärkein elementti. Perintökohteet toimivat keskuksina, joiden ympärille kiteytyy merellinen infrastruktuuri (huvisatamat, laiturit, palveluyritykset) ja matkailuinfrastruktuuri (hotellit, kaupat, ravintolat jne.). Merellinen perintö on monissa kehittyneissä maissa keskeinen osa maan merellistä julkisivua, sen hyvinvoinnin ja kehitystason indikaattori.
Merenkulun "moninkertainen" rooli taloudessa on suuri houkuttelemalla alalle uutta henkilöstöä ja päivittämällä merellistä tietoisuutta.
On varsin todennäköistä, että luonnonvarat tulevat myös yhteiskunnassa pitämään taloudellisessa toiminnassaan perinnönä. Tälle on jo ennakkoedellytyksiä, erityisesti YK:n merioikeusyleissopimukseen kirjattu kansainvälinen oikeudellinen käsite "Yhteinen ihmiskunnan perintö" , jonka Maltan suurlähettiläs A. Pardo esitti 2010. YK:n yleiskokous vuonna 1967 valtioiden toiminnan kansainvälisen oikeudellisen sääntelyn perustaksi maailmanmeren pohjan ja sen luonnonvarojen kehittämiseksi. "Ihmiskunnan yhteisen perinnön" asema määriteltiin virallisesti kansainväliselle merenpohja-alueelle YK:n yleiskokouksessa vuonna 1970 julistuksessa periaatteista, jotka määrittelevät meren ja valtameren pohjat ja niiden pohjan kansallisen lainkäyttövallan rajojen ulkopuolella. Sitten tätä termiä käytettiin tietyin vivahtein vuoden 1979 sopimuksessa valtioiden toiminnasta Kuussa ja muissa taivaankappaleissa. On melko todennäköistä, että valtiot siirtyvät tulevaisuudessa "kansallisen perinnön" käsitteeseen rajatakseen "ihmiskunnan yhteisen perinnön", mukaan lukien tässä käsityksessä paitsi kulttuuriperinnön esineet.
Päätös meriperintötoimikunnan perustamisesta tehtiin merenkulkulautakunnan kokouksessa 24.12.2010. Meriperintöasioiden osastojen välisen toimikunnan työtä johti liittoneuvoston kansallisen meripolitiikan toimikunnan puheenjohtaja Vjatšeslav Aleksejevitš Popov.
On tärkeää huomata, että meriperintökohteiden säilyttämisen ja käytön ongelmat voidaan ratkaista vain useiden ministeriöiden ja osastojen yhteistyöllä, koska monien kohteiden omistajia ovat Venäjän federaation puolustusministeriö, liikenneministeriö Venäjän federaation, rajaviranomaisen jne.
Meriperinnön ministeriöiden välisen toimikunnan perustaminen ratkaisee merellisen perinnön tutkimuksen, säilyttämisen, käytön ja tiedottamisen alan kiireellisimpiä ongelmia. Erityisesti: merellistä perintöä koskevan sääntelykehyksen muodostaminen, merellisen perinnön rekisterin ja kartaston (mukaan lukien ulkomailla sijaitsevat kohteet) laatiminen, merellistä perintöä käsittelevien tieteellisten ja koulutuskeskusten perustaminen.
Yhdistys perustettiin 1. maaliskuuta 2009 Pietarissa legendaarisella Krasin-jäänmurtajalla ja se kokoaa yhteen merellisen perinnön tutkimiseen, säilyttämiseen ja edistämiseen osallistuvia yksityis- ja oikeushenkilöitä. Yhdistykseen kuuluu edustajia useimmista merkittävistä merenkulkualan järjestöistä merellisen perinnön suojelun, tutkimuksen ja päivittämisen alalla. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Svetlana Gennadievna Sivkova, Maailmanmeren museon pääjohtaja, Venäjän kunniatyöntekijä, Kaliningradin kunniakansalainen.
Yhdistyksen tavoitteet:
Unescon yleissopimukset
Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen asiakirjat
Yhdysvaltain laki
Australian laki
Kanadan laki
Yhdistyneen kuningaskunnan laki