Luonnonhistoriallinen museo (Wien)

Luonnontieteellinen museo
Perustamispäivämäärä 1889
avauspäivämäärä 10. elokuuta 1889
Perustaja Frans Joseph I [1]
Sijainti
Osoite Wienin luonnonhistoriallinen museo
Burgring 7
A-1010 Wien
Kävijöitä vuodessa
  • 564 512 henkilöä
Johtaja Bernd Lotsch
Verkkosivusto http://www.nhm-wien.ac.at
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Luonnonhistoriallinen museo [2] [3] ( saksaksi:  Naturhistorisches Museum; NHM Wien ) on yksi Itävallan pääkaupungin suurimmista museoista. Sijaitsee Maria Theresa -aukiolla Wienissä vastapäätä Kunsthistorisches Museumia , joka on samanlainen arkkitehtuuriltaan . Luonnontieteellinen museo rakennettiin Habsburgien valtakunnan laajoille kokoelmille . Museo sisältää ainutlaatuisia näyttelyitä 39 huoneessa, kuten Willendorfin Venus , Shiner -kokoelma, diplodocuksen luuranko sekä 200 vuotta sitten kuolleita kasveja ja eläimiä, kuten Stellerin lehmä .

Historia

Wienin luonnontieteellisen museon varhaisimmat kokoelmat ovat yli 250 vuoden takaa. Vuonna 1750 keisari Francis I Stephen Lorrainesta , Maria Theresan aviomies , osti firenzeläiseltä tiedemieheltä Jean de Bailloulta tuolloin laajimman kokoelman luonnonhistoriallisia esineitä. Bayu-kokoelma koostui 30 000 esineestä, mukaan lukien harvinaisia ​​fossiileja, äyriäisiä, koralleja, arvokkaita mineraaleja ja jalokiviä.

Ajan myötä kokoelmasta tuli niin valtava, että Hofburgin tiloissa ei ollut tarpeeksi tilaa . Bastionin, joka ei enää vastannut sen ajan henkeä, purkamisen yhteydessä suunniteltiin Ringstrassen rakentamista vuonna 1857 kahden valtionmuseorakennuksen rakentamiseksi. Molemmat museot rakennettiin arvostetun arkkitehdin Gottfried Semperin suunnitelmien mukaan tyypilliseen uusrenessanssityyliin . Keisarillisen perheen rahastoissa oleva museo avattiin vuonna 1865, mutta uuden rakennuksen rakentaminen kesti vuosina 1872-1881.

Muistiinpanot

  1. https://www.nhm-wien.ac.at/en/museum/history__architecture/architecture
  2. Wien. - Firenze: Casa Editriche Bonechi - M .: Planeta, 1980. - S. 51
  3. Luonnontieteellinen museo. Suonet. — M.: AiF, 2009

Linkit