Josip Murn , salanimi - Aleksandrov ( slov . . Josip Murn - Aleksandrov , 4. maaliskuuta 1879 , Ljubljana - 18. kesäkuuta 1901 , ibid ) - slovenialainen runoilija , modernismin edustaja .
Köyhän piian avioton lapsi . Hänen äitinsä jätti hänet sukulaisten kasvatukseen ja muutti itse Triesteen . Poika kasvoi suljettuna. Varhain aloitti runouden kirjoittamisen, debytoi lehdistössä lukiolaisena ( 1896 ). Kuntosalilla hän tapasi Ivan Tsankarin , Oton Zupanchichin ja Dragotin Ketten . Korkea asiakassuhde antoi hänelle mahdollisuuden mennä opiskelemaan Wieniin ( 1898-1899 ) . Siellä Murne sai vahvan vaikutuksen Secessionin taiteesta , vuosisadan lopun runoudesta. Palattuaan hän matkusti Slovenian maakuntien läpi, kiinnostui ylä-Carniolan kansanperinteestä., muiden maiden kansantaidetta (Slovakia, Skotlanti, Irlanti, Latvia). Hän käänsi Goethen Mickiewiczin laulujen sanat . Hän matkusti myös Itävallan rannikolla , vieraili äitinsä luona Triestessä. Ljubljanassa hän vuokrasi pienen huoneen entisestä sokeritehtaasta Ljubljanican yläpuolella , missä hänen ystävänsä, runoilija Dragotin Kette kuoli vuonna 1899 ja jossa hän pian kuoli myös tuberkuloosiin.
Nykyaikainen konservatiivinen kirjallisuuskritiikka piti Murnin ja hänen asetoveriensa runoutta hänen elinaikanaan rappeutuneena , aneemisena, vailla elintärkeitä juuria jne. Vasta hänen postuumisuosikkinsa Laulut ja romanssit julkaistiin vuonna 1903 . runoilijasta tuli kuuluisa, ja 1900-luvun loppuun mennessä vuotta ja kunniaa; Monessa suhteessa tätä helpotti jo tuolloin tunnustettu runoilija Oton Zupanchich, Murnin ystävä. Murnin sanoitukset vaikuttivat Srečko Kosovelin , Alois Gradnikin , Frantse Balantićin , Edvard Kotsbekin, Miran Jarcin, Dane Zajcin , Jože Snojin , Niko Grafenauerin ja muiden suurten slovenialaisten runoilijoiden työhön. Useat hänen runoistaan on säveltänyt Benjamin Ipavets.