Muhammad Juki-Mirza (Shahrukhin poika)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 28. maaliskuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 5 muokkausta .
Muhammad Juki Mirza
Khutallyanin hallitsija
1429 / 1430  - 1445
Seuraaja Abu Bakr Mirza
Balkhin hallitsija
1443-1445  _ _
Seuraaja Muhammad Qasim Mirza
Syntymä 27. huhtikuuta 1402( 1402-04-27 )
Kuolema 1445 serakhia( 1445 )
Suku Timuridit
Isä Shahrukh
Äiti Gauharsha juoksi
puoliso 5 vaimoa
Lapset 8 lasta
Suhtautuminen uskontoon islam

Muhammad Dzhuki Mirza (27. huhtikuuta 1402-1445) - Timurid-dynastian prinssi, Khutallanin ja Balkhin kuvernööri, Khorasan Shahrukhin hallitsijan poika ja Keski-Aasian valloittajan Tamerlanen pojanpoika .

Elämäkerta

Syntynyt 27. huhtikuuta 1402 . Nuorin Shahrukhin (1377-1447) ja hänen vaimonsa Gauharshad Begimin (1379-1457) kolmesta pojasta. Hänen vanhemmat veljensä olivat Ulugbek-mirza (1394-1449) ja Baysonkur-mirza (1397-1443). Nuorimpana kolmesta veljestä Muhammad Juqi Mirza näyttää olleen alempi asema [1] .

Hän aloitti sotilasuransa isänsä Shah Rukhin ensimmäisellä kampanjalla Kara Koyunlua vastaan ​​Azerbaidžanissa vuosina 1420-1421 , jolloin hänen kerrotaan johtaneen armeijaa [ 2] . Myöhempinä vuosina hänellä oli tärkeä rooli Shah Rukhin suurissa sotilaskampanjoissa , ja ilmeisesti hän oli usein läsnä isänsä hovissa. Hän ilmeisesti toimi eräänlaisena hätäagenttina, ja hänet lähetettiin usein erityistehtäviin, jotka vaativat asemaa ja hienovaraisuutta, kuten vaikeiden paikallisten hallitsijoiden ja rajaseutujen kanssa tekemisissä [3] [2] . Kerran hänet määrättiin johtamaan armeijaa Maverannahriin , jonka omisti hänen vanhempi veljensä Ulugbek Mirza, kun kävi ilmi, että tämä suunnitteli kampanjaa, jota hänen isänsä ei hyväksynyt [2] . Vuosina 1425-1426 Kultahorden hallitsija Barak Khan julisti oikeutensa Timuridien pohjoiseen omaisuuteen ja alkoi hyökätä Sygnakiin . Vaikka Shahrukh kielsi sotamatkan, Ulugbek ja Muhammad Juqi tekivät kuitenkin vuonna 1427 sotamatkan. Tämä johti heidän raskaaseen tappioonsa ja pakettiin Samarkandiin [4] .

Kun hänen veljensä saivat nimitykset maakunnan kuvernööreiksi nuorena, Muhammad Juqi sai ensimmäisen nimityksensä vasta 1429-1430 Khutallyanin alueella [ 3 ] . Baysonkurin kuoleman jälkeen Muhammad Jukista tuli ilmeisesti isänsä suosikki sekä hänen mahdollinen perillinen, vaikka hänen äitinsä vastusti hänen ehdokkuuttaan, vaan suosi Ala ad-Daula Mirzaa [5] [6] , Baysonkur Mirzan poikaa. Gauharshad piti Muhammad Jukia, yritti poistaa hänet vallasta, kielsi häneltä minkäänlaista vaikutusvaltaa sohvalla pitäen parempana hänen lastenlapsiaan Ala ad-Dawlaa ja Abdul-Latifia [6] [3] . Lisäksi hän ei kunnioittanut ketään hänen lapsistaan ​​ja kasvatti heidät sulttaanin hovissa, kuten hän teki hänen vanhempiensa veljiensä poikien kanssa [3] .

Kun Shah Rukh sairastui vaarallisesti vuonna 1444 , Muhammad Juqi, tuolloin Balkhin hallitsija , saapui välittömästi pääkaupunkiin Heratiin saadakseen etua odotetussa peräkkäistyössä. Gauharshad oli kuitenkin jo saanut ylipäällikkö Jalal ud-Din Firuzshahin tuen noustakseen Ala al-Dawlan valtaistuimelle. Mutta Shahrukh yhtäkkiä erosi sairaudestaan ​​ja palasi johtoon. Mutta Firuzshah, joka oli jo oikeudenkäynnissä vallan väärinkäytöstä Shah Rukhin käskystä, suututti Muhammad Juqin tukemalla Ala ud-Dawlaa. Muhammad Juki ilmoitti Shahrukhille Firuzshahin toimista, joka nuhteli tätä. Pian Firuzshah kuoli sairauteen [7] .

Mirza Muhammad Juki, joka kärsi pitkittyneestä sairaudesta, kuoli Serakhsissa vuonna 1445 . Hänen kuvernöörinsä Khutallanissa ja Balkhissa siirtyivät hänen pojilleen, ruhtinaille Abu Bakrille ja Muhammad Qasimille [8] [9] .

Perhe

Vaimot ja jalkavaimot

Lapset

Kirjailija: Mihr Nigar Khanum

Bakht Davlatista

Bulgan Mugulilta

Muistiinpanot

  1. Manz, Beatrice Forbes Valta, politiikka ja uskonto Timuridissa Iranissa  (englanti) . - Cambridge University Press , 2007. - S. 247. - ISBN 978-1-139-46284-6 .
  2. 1 2 3 Manz (2007 , s. 40)
  3. 1 2 3 4 Manz (2007 , s. 248)
  4. Manz (2007 , s. 42, XV)
  5. Binbaş, İlker Evrim. Intellektuaaliset verkostot Timuridissa Iranissa: Sharaf al-Dīn 'Alī Yazdī ja islamilainen kirjeen tasavalta  (englanniksi) . - Cambridge University Press , 2016. - s. 54. - ISBN 978-1-107-05424-0 .
  6. 1 2 Barthold (1963 , s. 143)
  7. Manz (2007 , s. 48, 93)
  8. Jackson & Lockhart (1986 , s. 107)
  9. Manz (2007 , s. 26)
  10. DeWeese, Devin Islamisaatio ja alkuperäisuskonto kultaisessa laumassa: Baba TŸkles ja kääntyminen islamiin historiallisessa ja eeppisessä perinteessä  (englanniksi) . – Penn State Press, 2010. - s. 338. - ISBN 0-271-04445-4 .
  11. Woods, John E. Timurid-dynastia  (uuspr.) . - Indiana University, Research Institute for Inner Asian Studies, 1990. - S. 45-46.