Muhammad Juki Mirza | |
---|---|
Khutallyanin hallitsija | |
1429 / 1430 - 1445 | |
Seuraaja | Abu Bakr Mirza |
Balkhin hallitsija | |
1443-1445 _ _ | |
Seuraaja | Muhammad Qasim Mirza |
Syntymä | 27. huhtikuuta 1402 |
Kuolema |
1445 serakhia |
Suku | Timuridit |
Isä | Shahrukh |
Äiti | Gauharsha juoksi |
puoliso | 5 vaimoa |
Lapset | 8 lasta |
Suhtautuminen uskontoon | islam |
Muhammad Dzhuki Mirza (27. huhtikuuta 1402-1445) - Timurid-dynastian prinssi, Khutallanin ja Balkhin kuvernööri, Khorasan Shahrukhin hallitsijan poika ja Keski-Aasian valloittajan Tamerlanen pojanpoika .
Syntynyt 27. huhtikuuta 1402 . Nuorin Shahrukhin (1377-1447) ja hänen vaimonsa Gauharshad Begimin (1379-1457) kolmesta pojasta. Hänen vanhemmat veljensä olivat Ulugbek-mirza (1394-1449) ja Baysonkur-mirza (1397-1443). Nuorimpana kolmesta veljestä Muhammad Juqi Mirza näyttää olleen alempi asema [1] .
Hän aloitti sotilasuransa isänsä Shah Rukhin ensimmäisellä kampanjalla Kara Koyunlua vastaan Azerbaidžanissa vuosina 1420-1421 , jolloin hänen kerrotaan johtaneen armeijaa [ 2] . Myöhempinä vuosina hänellä oli tärkeä rooli Shah Rukhin suurissa sotilaskampanjoissa , ja ilmeisesti hän oli usein läsnä isänsä hovissa. Hän ilmeisesti toimi eräänlaisena hätäagenttina, ja hänet lähetettiin usein erityistehtäviin, jotka vaativat asemaa ja hienovaraisuutta, kuten vaikeiden paikallisten hallitsijoiden ja rajaseutujen kanssa tekemisissä [3] [2] . Kerran hänet määrättiin johtamaan armeijaa Maverannahriin , jonka omisti hänen vanhempi veljensä Ulugbek Mirza, kun kävi ilmi, että tämä suunnitteli kampanjaa, jota hänen isänsä ei hyväksynyt [2] . Vuosina 1425-1426 Kultahorden hallitsija Barak Khan julisti oikeutensa Timuridien pohjoiseen omaisuuteen ja alkoi hyökätä Sygnakiin . Vaikka Shahrukh kielsi sotamatkan, Ulugbek ja Muhammad Juqi tekivät kuitenkin vuonna 1427 sotamatkan. Tämä johti heidän raskaaseen tappioonsa ja pakettiin Samarkandiin [4] .
Kun hänen veljensä saivat nimitykset maakunnan kuvernööreiksi nuorena, Muhammad Juqi sai ensimmäisen nimityksensä vasta 1429-1430 Khutallyanin alueella [ 3 ] . Baysonkurin kuoleman jälkeen Muhammad Jukista tuli ilmeisesti isänsä suosikki sekä hänen mahdollinen perillinen, vaikka hänen äitinsä vastusti hänen ehdokkuuttaan, vaan suosi Ala ad-Daula Mirzaa [5] [6] , Baysonkur Mirzan poikaa. Gauharshad piti Muhammad Jukia, yritti poistaa hänet vallasta, kielsi häneltä minkäänlaista vaikutusvaltaa sohvalla pitäen parempana hänen lastenlapsiaan Ala ad-Dawlaa ja Abdul-Latifia [6] [3] . Lisäksi hän ei kunnioittanut ketään hänen lapsistaan ja kasvatti heidät sulttaanin hovissa, kuten hän teki hänen vanhempiensa veljiensä poikien kanssa [3] .
Kun Shah Rukh sairastui vaarallisesti vuonna 1444 , Muhammad Juqi, tuolloin Balkhin hallitsija , saapui välittömästi pääkaupunkiin Heratiin saadakseen etua odotetussa peräkkäistyössä. Gauharshad oli kuitenkin jo saanut ylipäällikkö Jalal ud-Din Firuzshahin tuen noustakseen Ala al-Dawlan valtaistuimelle. Mutta Shahrukh yhtäkkiä erosi sairaudestaan ja palasi johtoon. Mutta Firuzshah, joka oli jo oikeudenkäynnissä vallan väärinkäytöstä Shah Rukhin käskystä, suututti Muhammad Juqin tukemalla Ala ud-Dawlaa. Muhammad Juki ilmoitti Shahrukhille Firuzshahin toimista, joka nuhteli tätä. Pian Firuzshah kuoli sairauteen [7] .
Mirza Muhammad Juki, joka kärsi pitkittyneestä sairaudesta, kuoli Serakhsissa vuonna 1445 . Hänen kuvernöörinsä Khutallanissa ja Balkhissa siirtyivät hänen pojilleen, ruhtinaille Abu Bakrille ja Muhammad Qasimille [8] [9] .
Kirjailija: Mihr Nigar Khanum
Bakht Davlatista
Bulgan Mugulilta
Muhammad Juki-Mirza (Shah Rukhin poika) - esi-isät | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|