Lubomir Nenadovitš | |
---|---|
serbi Kubomir Nenadovi | |
Syntymäaika | 14. syyskuuta 1826 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 21. tammikuuta 1895 [1] (68-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
Ammatti | kirjailija , runoilija , diplomaatti , kääntäjä |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Lubomir Nenadovich ( serbialainen Љubomir Nenadoviћ ; 14. (26.) syyskuuta 1826, Brankovina - 21. tammikuuta (2. helmikuuta 1895, Valevo ) - serbialainen kirjailija, diplomaatti ja poliitikko, opetusministeri.
Hänen isänsä oli sotilaskomentaja Matthew Nenadovitš ja isoisänsä prinssi Aleksei . Hän valmistui Belgradin lukiosta ja opiskeli sitten Saksassa Heidelbergin yliopistossa . Palattuaan hän oli hetken professori Belgradin lyseumissa , sitten korkea-arvoinen ministerivirkamies ja diplomaatti. Vuonna 1860 hänestä tuli opetusministeri ja hän toimi serbialaisen kirjallisuuden seuran ( serb. Drushtvo Srpske Literature ) puheenjohtajana. Hän vietti useita vuosia Montenegrossa prinssi Nikolan vieraana . Hän oli yksi ensimmäisistä serbeistä, joka sai koulutuksen ulkomailla ja aloitti kirjallisuuden opiskelun. Vuonna 1887 hänestä tuli yksi ensimmäisistä 16:sta Serbian kuninkaallisen tiede- ja taideakatemian pysyvästä jäsenestä, kun kuningas Milan Obrenovic nimitti hänet sinne . Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet Valevossa.
Hän kirjoitti pääasiassa kirjallisia teoksia jättäen niistä melkoisen suuren osan, mutta hänet tunnettiin myös matkaesseistään (matkat Italiaan, Saksaan, Montenegroon) ja runoudesta (mukaan lukien humoristiset epigrammit ja sadut) sekä käännöksistään ja epistolaariperinnöistään. . Hänen runonsa julkaistiin vuonna 1860 erillisenä painoksena ("Piesme LN"). Tunnetuimmat teokset ovat "Wojnik Dojczinowicz", runo 6 laulussa ja "Slawjanska Wila". Hän toimitti Szumadnika-lehteä, julkaisi muistomerkkejä vuosien 1811, 1812 ja 1813 sodista sekä "Data k Srbskym dieijnam".
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|