| Aloittelija | |
|---|---|
| Syntymäaika | 1. tammikuuta 1787 |
| Kuolinpäivämäärä | 14. tammikuuta 1850 (63-vuotiaana) |
| Maa | |
Metropolitan Neophyte II ( Room. Mitropolit Neofit al II-lea , maailmassa Neophytos Yanoglu , kreikaksi Νεόφυτος Γιανόγλου [1] ; 1. tammikuuta 1787, Metropolitan 8., Bukarestin -8. tammikuuta -5. Bukarest -8. (184), - 8 Valakian vallankumous 1848 .
Hän oli Rymnikin piispa Galaktionin virkailija. Vuonna 1818 hänet tonsuroitiin munkina [2] ja hänet vihittiin hierodiakoniksi , 29. maaliskuuta 1824 hieromonkiksi ja 5. huhtikuuta 1824 hänet ylennettiin arkkimandriitin arvoon . Hänestä tuli Bukarestin Pyhän Yrjö Uuden luostarin apotti , hänet valittiin Rymnikin piispaksi 18. huhtikuuta 1824, ja 20. huhtikuuta Ugro-Walachian metropoliita Gregorius IV asetti hänet piispaksi.
Vuonna 1831 hänestä tuli ylimääräisen julkisen tarkistuskokouksen jäsen ja hänet nimitettiin ruhtinaallisen sohvan presidentiksi [3] .
29. kesäkuuta 1840 hänet nimitettiin virallisesti Ungro-Walachian metropoliitiksi [4] .
Metropoliittina hän perusti neljä teologista seminaaria Vallakiaan ja tuki nuorten lähettämistä stipendeillä Kreikkaan ja Venäjälle.
Vallakian vallankumouksen aikana heinä-syyskuussa 1848 Vallankumouskomitea kutsui hänet väliaikaisen hallituksen puheenjohtajaksi, jonka hän hyväksyi 12. heinäkuuta. Hän vastusti kiivaasti hallituksen radikaalien, kuten Nicolae Bălcescun , uudistussuunnitelmia . Lopulta hän vastusti väliaikaista hallitusta, mutta hänen vallankaappauksensa epäonnistui ja 9. elokuuta 1848 hänet korvattiin radikaalilla triumviraatilla, johon kuuluivat Ion Eliade-Rădulescu , Nicolae Golescu ja Cristian Tell.
Vallankumouksen tukahdutuksen jälkeen hän pyysi (metropoliittina) palauttamaan järjestyksen ja helpotti vallankumoukselliseen toimintaan osallistuneiden pappien vangitsemista, mikä johti siihen, että häntä pidettiin kiistanalaisena hahmona vuodesta 1848 lähtien. 27. heinäkuuta 1849 hän jäi eläkkeelle metropolin valtaistuimelta.