Deklinaatio (kielitiede)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 27. maaliskuuta 2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .

Deklinaatio ( lat.  declinatio , "poikkeama" sanan päämuodosta) - puheen nimellisten osien taivutus ( substantiivit , adjektiivit , numerot , pronominit ). Yleensä termi "deklinaatio" tarkoittaa käännettä numero- , sukupuoli- ja kirjainkokoisten kielioppiluokkien mukaan .

Sanaa "deklinaatio" käytetään myös "tietyntyyppisen deklinaatioparadigman " merkityksessä. He puhuvat yksittäisten puheen osien deklinaatiotyypeistä (esimerkiksi venäjäksi he erottavat substantiivien substantiivien, adjektiivin - adjektiivien ja pronominaalisen käännöksen) ja yksittäisistä sanaryhmistä yhden puheosan sisällä. Joten perinteisesti venäläisessä substantiivisessa deklinaatiossa erotetaan I ( pää  - päät ), II ( taulukko  - taulukko ) [1] ja III ( muistikirja  - muistikirjat ) deklinaatiotyypit sekä erikoistapaukset: käännettävät sanat (joissa kaikki muodot ovat samat molemmissa numeroissa : metro , kenguru , beige jne.), muutama sana -en- välillisissä tapauksissa ( aika  - aika ), kaksi sanaa -er- epäsuorissa tapauksissa ( äiti - äidit, tytär - tyttäret ) , erityinen deklinaatio Kristus  - Kristus jne. Myös muita, taloudellisempia tapoja luokitella venäläisiä taivutusparadigmoja ehdotettiin - esimerkiksi A. A. Zaliznyak yhdistää perinteiset I- ja II-deklinaatiot "I-substantiivinen deklinaatiotyypiksi" päätteillä, jotka eroavat toisistaan ​​riippuen morfologinen sukupuoli . Zaliznyakin luokituksessa ei ole erityistapauksia.

Latviassa on kuusi käännetyyppiä, armeniassa seitsemän ja  ukrainassa neljä. Useimmilla agglutinatiivisilla ja suunnitelluilla kielillä on yhden tyyppinen deklinaatio.

Venäjän kielen substantiivien käänne

Kaikki substantiivit voidaan jakaa seitsemään ryhmään, joilla on samat päätteet (muodot), kun ne erotetaan tapauksista ja numeroista, eli substantiivien deklinaatiotyyppejä on seitsemän

• I deklinaatio - substantiivit feminiininen, maskuliininen, joilla on yksikön nominatiivipääte - a (- i ) ( maa, maa, armeija, pää, setä, nuori mies, Petya, itkevä, unipää, kiusaaja ).

• II deklinaatio - maskuliiniset substantiivit , joissa on nollapääte - o ( -e ) ja neutraalit substantiivit , joiden pääte on - o ( -e ) yksikön nominatiivissa ( talo , hevonen , museo , talo , saraishko , ikkuna , meri , rotko matkamies ).

• III deklinaatio - feminiiniset substantiivit, joiden pääte on -ь yksikön nominatiivissa ja pohjana pehmeässä merkissä ( muistivihko , ovi , yö , äiti , tytär ).

• Adjektiivityypin mukaan laskevat substantiivit (adjektiivideklinaatio) ovat substantiivit, jotka muodostuvat adjektiiveista ja partisiippeista siirtymällä puheen osasta toiseen ( ohikulkija , päivystäjä , kylpyhuone , jäätelö ).
• Indeclinable - substantiivit, joilla ei ole deklinaatiomuotoja, eivät muutu tapauksissa; useimmiten vieraita kieliä ( takit , taksit , flamingot , kahvilat , metrot , kengurut ).

• Taivutetut substantiivit. Näiden sanojen erikoisuus on, että niiden tapausmuodoissa on erityyppisille deklinaatioille tyypillisiä päätteitä. Esimerkiksi sana polku muodostaa muodonsa kolmannen käänteen mukaan, lukuun ottamatta instrumentaaliyksikköä, jossa sillä on toisen käänteen pääte. Substantiivipolun lisäksi tähän ryhmään kuuluu vielä yksitoista keskisukupuolista sanaa kielessä -mya ( aika , taakka , jalusti , heimo , liekki , lippu , kruunu , siemen , nimi , utare , golomya ) [2] .

• Useita pronomiinityypin mukaan taivutettuja substantiivit - substantiivit, jotka on muodostettu pronomineista siirtymällä puheenosista toiseen tai taivutettu pronomineiksi ( piirrä ).

Jos otamme huomioon kuinka jännitys liikkuu deklinaation aikana, voidaan erottaa yli 50 deklinaatioparadigmaa. Katso A. A. Zaliznyakin deklinaatiojärjestelmä .

Deklinaatioiden muodostaminen indoeurooppalaisilla kielillä

Indoeurooppalaisessa emokielessä kirjainpäätteet olivat useimmissa tapauksissa samat kaikille nimille. Nämä päätteet liitettiin varteen jollakin yhdistävästä (tai temaattisesta) vokaalista a: , o , i , u tai u: . Joissakin tapauksissa ei ehkä ollut yhdistävää vokaalia.

Jonkin ajan kuluttua, protokielen romahtamisen jälkeen, joissakin indoeurooppalaisissa kielissä tapausten päätteet alkoivat vähentyä. Yhdistävä vokaali voi myös kadota yhdessä tapausmuodossa, mutta säilyä saman sanan toisessa muodossa. Koska varsi on jotain, joka ei riipu kirjaimesta, on yhdistävä vokaali siirtynyt päätteeseen.

Tätä prosessia kutsutaan emästen uudelleen hajoamiseksi; hän johti siihen, että nimet, joilla oli aiemmin ollut erilaiset yhdistävät vokaalit, alkoivat laskea eri tavalla. Siten indoeurooppalaisissa kielissä muodostui deklinaatioita, joita oli alun perin kuusi päätyyppiä: viisi viiden yhdistävän vokaalin mukaisesti ja yksi sanoille, joissa tämä vokaali puuttui (ns. atemaattinen deklinaatio).

Esimerkiksi latinalaisessa kielioppissa erotetaan perinteisesti viisi deklinaatiota, mutta kolmas on olemassa kahdessa muunnelmassa: kolmas vokaali ja kolmas konsonantti. Itse asiassa kolmas konsonantti on atemaattinen deklinaatio.

Atemaattinen deklinaatio

Atemaattiseen deklinaatioon kuuluvat sanat antoivat poikkeuksia monissa kielissä. Temaattisen vokaalin puuttuessa kassapohja koki usein foneettisia muutoksia. Alla on luokitus muinaisista perusteista ja esimerkkejä poikkeuksista.

Pohjat päätteellä.

• perustuu -n:ään (liitteet -n, -en, -men)

Venäjällä niitä edustavat substantiivit kielessä -mya: aika, heimo jne. Kerran nominatiivissa * -en muuttui -я ['a] (*-ĕn > *-ę > ѧ[ä]> i kautta [ 'a]), mutta muinainen varsi -en :llä löytyy muissa tapauksissa: banner  - banneriin (eikä banneriin ).

• emäkset -erissä (sukulaisuuden termit)

Venäjän kielessä tämä tyyppi antoi edellisen kaltaisia ​​poikkeuksia kahdelle sanalle: äiti  - äidille , tytär  - tyttärelle .

• johtuu -es

Katkaisu yksikkömuodossa, esimerkiksi: taivas  - taivas , ihme  - ihmeet .

• perustuu -entiin (protoslaavilainen suffiksi, joka tarkoittaa lapsia ja eläinten pentuja): tämä tyyppi antoi sellaisia ​​poikkeuksia kuin kissanpentu  - kissanpennut . Vaikka tässä tapauksessa poikkeusta ei muodostunut varren katkaisu, ilmeni kuitenkin poikkeama tässäkin.

Juurivarret (ei päätettä) ovat antaneet lukuisia poikkeuksia monikkomuodostukseen. Esimerkiksi englanniksi mies (person) - miehet (ihmiset), hiiri (hiiri) - hiiret (hiiret) jne. Venäjällä lapsi on lapsia.

Muistiinpanot

1. ↑ Useissa teoksissa (mukaan lukien akateeminen "venäläinen kielioppi" 1980) kutsutaan ensimmäistä perinteistä käännettä toiseksi ja toista ensimmäiseksi.
2. ↑ Kommentti Gramota.ru-verkkosivustolla (linkki ei saavutettavissa) . Haettu 22. toukokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2012. (määrätön) 

Kirjallisuus

• A. A. Zaliznyak. Venäjän nimellinen taivutus. — M.: 1967.
• Venäjän kielioppi. - M.: AN SSSR, 1980.
• Bulygina T.V. , Krylov S.A. Deklinaatio // Kielellinen tietosanakirja. — M.: 1990.

Linkit

• Substantiivien käännökset eri kielillä
• Declension - artikkeli Great Soviet Encyclopediasta . 
• Declension Encyclopedia " Round the World "
• Numeroiden siirto tapauksittain verkossa

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen maailman ympäri Britannica (verkossa) Työpöytä
Bibliografisissa luetteloissa	BNF : 120825406 GND : 4133570-3 J9U : 987007542284805171 LCCN : sh99005494 NKC : ph123498