Uusi kaupungintalo (Hannover)

Hannoverin uusi kaupungintalo ( saksaksi  Neues Rathaus Hannover ) on hallintorakennus Hannoverin keskustan eteläosassa , joka on Ala-Saksin osavaltion pääkaupungin kaupungintalo ja kaupunginvaltuuston toimipaikka [3 ] . Linnamaisen eklektisen rakennuksen pystytti 10 hehtaarin tontille arkkitehti Hermann Eggert Wilhelmine-kaudella  ja se rakennettiin vuosina 1901-1913.

Historia ja kuvaus

Ensimmäinen kaupungintalo oli vanha kaupungintalo , jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1230 . Vuonna 1863 kaupungin hallinto hylkäsi vanhan kaupungintalon ja muutti läheiseen Wangenheimin palatsiin .

Teollistumisen seurauksena kaupunki alkoi kehittyä nopeasti, 1800-luvun lopulla tarvittiin uutta, isompaa kaupungintaloa. Uudisrakentamisen liikkeellepaneva voima oli kaupunginjohtaja Heinrich Tramm . Aluksi rakennuspaikaksi valittiin Gozeriede, vanhan kaupungin pohjoispuolella. Lopulta valittiin paikka kaupungin silloiselle etelälaidalle, koska sen piti laajentaa kaupunkia etelään ("Südstadt") yhdistäen Rathausparkiin (Maschpark), joka on uuden kaupunginosan keskusta [3] .

Kaupungintalo on 97,73 metriä korkea, noin 129 metriä pitkä ja noin 67 metriä leveä, ja se rakennettiin 6026 pyökkipaalulle arkkitehti Hermann Eggertin suunnitelman mukaan. Kaupungintalon pääsali on 30 metriä pitkä, 21 metriä leveä ja yli 30 metriä korkea [4] . Rakennusmateriaali, kova hiekkakivi, tuli Mehlerin louhoksista.

Sopimuksen rakennuksen rakentamisesta sai liikemies Max Küster, joka on ollut kaupunkilaisten edustajiston jäsen vuodesta 1897 [5] . Rakennustyön aikana arkkitehti Eggert vaihtui raatihuoneen sisustussuunnitteluun liittyvien erimielisyyksien vuoksi. Sisustustyöt suoritti silloin pääasiassa Gustav Halmhuber, joka esitteli jugendtyylisiä elementtejä [4] .

Monien rakentamiseen osallistuneiden taiteilijoiden joukossa kuvanveistäjä Elzbeth Rommel oli ainoa nainen, joka loi palkattuja teoksia [6] .

Kaupunginjohtaja Heinrich Tramm tilasi sveitsiläisen taiteilijan Ferdinand Hodlerin maalaamaan Saksan valtakunnan aikana rakennetun kaupungintalon. Hänen monumentaalinen maalauksensa "Yksimielisyys" ("Einmütigkeit") vuodelta 1913 säilyy nykyisessä "Hodler-salissa", jota käytettiin alun perin komiteoiden (tuomari ja johtaja) kokoushuoneena [7] .

Toisin kuin Hodlerin vuoden 1913 maalaus, joka esittää suoraa demokratiaa , uuden kaupungintalon Tramplatzia päin olevan julkisivun historiallinen friisi heijastaa melko autokraattista käsitystä kaupungin autonomiasta: se ei kuvaa vuoden 1533 kansalaisia, vaan "jotka liittyivät uskonpuhdistukseen pääasiassa taloudellisesti syistä jo vuonna 1525, herttua Ernst von Lüneburg, [jolla] ei ollut mitään tekemistä Hannoverin kaupungin kansalaisuudistuksen kanssa […]”. [8] Se on kuvattu kuvanveistäjä Peter Schumacherin oikeanpuoleisessa reliefissä [9] .

Mosaiikkihallissa, entisessä vihreässä salissa tai käsityöläisten salissa on mosaiikkikuva - art nouveau -tyylisen käsityöläisten voitonkulkue kolmikko, vuorattu mustalla marmorilla, jonka alla keskellä on kirjoitus: Handwerk hattu kultainen Boden (tarkoittaa: veneen omistaminen ei koskaan katoa), vasemmassa alakulmassa on Julius Diezin suunnittelema Raueker-pajakyltti [10] .

Vuodejousivalmistaja August Werner ja neuvonantaja Sigmund Seligmann lahjoittivat Hannoverille kaksi keisarillista patsasta: Keisari Wilhelm I:n ja Wilhelm II:n pronssiset, yli 3 metriä korkeat patsaat ovat berliiniläisen kuvanveistäjä ja professori Adolf Brüttin luomia. Ne asennettiin suuren portakon sivulle keskushallissa [11] [12] ja sulatettiin myöhemmin aseistusta varten toisen maailmansodan aikana [13] .

Uusi kaupungintalo vihittiin käyttöön 20. kesäkuuta 1913 Wilhelm II :n läsnäollessa . Rakennuksen rakentaminen maksoi kymmenen miljoonaa markkaa.

Toisen maailmansodan aikana Hannover joutui toistuvasti vihollisen ilmahyökkäysten kohteeksi, ja uuden kaupungintalon rakennus vaurioitui pahoin.

Vuonna 1946 Ala-Saksin osavaltio julistettiin kaupungintalossa .

Raatihuoneen alakerrassa on neljä Hannoverin mallia, jotka kuvastavat kaupungin keskustan kehitystä. Ne kuvaavat kaupunkimaisemaa barokin ajalta (1689), ennen toista maailmansotaa (1939), sodan jälkeen (1945) ja nykyisessä tilassaan [4] .

Valmistautuessaan kaupungin perustamisen 750-vuotisjuhlaan (1991) ja kansalaisten aktiivisen osallistumisen foorumina silloinen pormestari Herbert Schmalstieg ja kaupungin vanhempi johtaja Hinrich Lehmann-Grube perustivat Hannoverin ystävien yhdistyksen vuonna 1988. Uusi kaupungintalo [14] [15] .

Dome and lift

Kaupungintalon kupolin ja näköalatasanteen korkeus on lähes 100 metriä (97,73 m) [4] . Ainutlaatuinen Euroopassa on kupolihissi, jossa on kaareva (parabolinen, kupua seuraava) isku. Sitä kutsutaan usein virheellisesti kaltevaksi hissiksi ja sitä verrataan Eiffel-tornin hissiin , joka kulkee siellä vain vinosti kaltevuutta muuttamatta.

Hissi aloitti toimintansa vuonna 1913 . Vaunu kulki höyryssä taivutetuilla tammikiskoilla. Sääolosuhteista johtuen hissi ei ollut käytettävissä talvikuukausina. Hissin uloskäynnistä kulkee kierreportaat näköalatasanteille. Vuonna 2005 kaupungintalon tornissa vieraili yli 90 000 ihmistä. Talvella 2007/2008 asennettiin uusi hissi; Viimeisen kyydin vanhalla hissillä 4. marraskuuta 2007 teki pormestari Stefan Weil ja noin 1 200 ihmistä. Uusi kupolihissi otettiin käyttöön 27.4.2008.

Korjauksen jälkeen kaupungin hallinto ja media kutsuivat sitä kaarihissiksi. Jopa 17°:n kulmassa se kohoaa 50 metriä kupoliuralle, josta Harz näkyy hyvällä näkyvyydellä . Hissi liikkuu vaakasuunnassa yli 8 metriä.

Hannoverin kaupungin malleja esittelevä keskuskupoli sijaitsee holvikellarin yläpuolella. Tämän kupolin päällä on alakatto, johon on rakennettu kattokruunu. Kattolaatan yläpuolella on toinen kupoli ja kaksi joka puolelta avointa ympyrää, joiden sisämitat ovat 21 m × 21 m × 30 m. Toisessa kupussa on etelään päin oleva kello. Kello sijaitsee kattorakenteen pohjoisosassa ja näkyy Trammplatzilta. Tämän kupolin yläpuolella on kierreportaat näköalatasoille, jonne pääsee hissillä.

Katso myös

• Ala-Saksin osavaltion museo

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 archINFORM  (saksa) - 1994.
2. ↑ 1 2 https://www.hannover.de/content/download/416900/8701427/file/Das+Neue+Rathaus.pdf
3. ↑ 1 2 Helmut Knocke: Neues Rathaus. Julkaisussa: Stadtlexikon Hannover . S. 466f.
4. ↑ 1 2 3 4 Infoflyer - Das Neue Rathaus Hannoverissa. Arkistoitu 20. joulukuuta 2015 Wayback Machinessa osoitteessa : hannover.de , abgerufen 7. joulukuuta 2015 (PDF; 2,7 MB).
5. ↑ Waldemar R. Röhrbein : Küster, (2) Max. Arkistoitu 23. heinäkuuta 2021 Wayback Machineen julkaisussa: Hannoversches Biographisches Lexikon , S. 216f .; über Google-Bucher
6. ↑ Karin Ehrich: Hannovers Frauen und das Neue Rathaus , in Cornelia Regin (Hrsg.): Pracht und Macht. Festschrift zum 100. Jahrestag der Einweihung des Neuen Rathauses Hannoverissa (= Hannoversche Studien Band 14). Hahn, Hannover 2013, ISBN 978-3-7752-4964-5 , S. 381-408; Hier: S. 402f. und Anmerkungen laut Werner Heine vom Stadtarchiv Hannover , Meldekarte Oswald Rommel .
7. ↑ Gerhard Schneider: Ferdinand Hodler und sein Gemälde für das Neue Rathaus Hannoverissa (siehe Literatur)
8. ↑ Carl-Hans Hauptmeyer: Autoritär versus autonomia? (siehe kirjallisuutta)
9. ↑ Helmut Knocke, Hugo Thielen: Trammplatz 2 (siehe kirjallisuus)
10. ↑ Helmut Knocke , Hugo Thielen : Trammplatz 2. Julkaisussa: Hannover Kunst- und Kultur-Lexikon , S. 206ff.
11. ↑ Petra Spona: "Die Ausstattung eines Rathauses ist ein Gebiet, auf dem sich der Gemeinsinn der Bürgerschaft betätigen kann". Julkaisussa: Cornelia Regin (Hrsg.): Pracht und Macht. Festschrift zum 100. Jahrestag der Einweihung des Neuen Rathauses Hannoverissa. Hahnsche Buchhandlung, Hannover 2013, S. 227-248, hier: S. 229f., 238f.
12. ↑ Huomautus: Davon abweichend wird im Artikel zu August Werner im Hannoverschen Biographischen Lexikon sowie im Stadtlexikon Hannover (siehe Literatur ) der Bettfedernfabrikant als alleiniger Schenker genannt.
13. ↑ Waldemar R. Röhrbein: Werner, (1) elokuu. Julkaisussa: Stadtlexikon Hannover. S. 672.
14. ↑ Freundeskreis Hannover / Zum Start lässt der Verein es knallen. Julkaisussa: Hannoversche Allgemeine Zeitung . 1. joulukuuta 2008, S. 6f.
15. ↑ Klaus Mlynek : Freundeskreis Hannover e.V. Julkaisussa: Stadtlexikon Hannover. S. 191.

Kirjallisuus

• Die Königliche Haupt- und Residenzstadt Hannover (Hrsg.): Festschrift zur Einweihung des Rathauses im Jahre 1913. Gebrüder Jänecke Hofbuchdruckerei, Hannover 1913.
  • Gustav Halmhuber: Der Innenausbau und die Platzanlagen des Rathauss zu Hannover. Lima-Verlag, Charlottenburg (Berliini), [1914].
• Charlotte Kranz-Michaelis: Das Rathaus im Kaiserreich // Rathäuser im deutschen Kaiserreich. 1871-1918. bd. 23, Prestel, München 1982, ISBN 3-7913-0384-8 , s. 395-414.
• Gerd Weiß, Marianne Zehnpfennig: Rathaus // Hans-Herbert Möller (Hrsg.): Denkmaltopographie Bundesrepublik Deutschland / Baudenkmale in Niedersachsen / Stadt Hannover. Osa 1, (Bd.) 10.1. Friedr. Vieweg & Sohn Verlagsgesellschaft, Braunschweig/Wiesbaden 1983, ISBN 3-528-06203-7 , S. 100.
• Adelheid von Saldern: Ein Amt mit "üblem Beigeschmack"? Das Wohnungsamt am Trammplatz // Adelheid von Saldern et al.: Alltag zwischen Hindenburg und Haarmann. Ein anderer Stadtführer durch das Hannover der 20er Jahre, Hrsg.: Geschichtswerkstatt Hannover, Hampuri: VSA-Verlag, 1987, ISBN 3-87975-397-0 , S. 69-76
• Wolfgang Steinweg: Das Rathaus Hannoverissa. Von der Kaiserzeit bis in die Gegenwart. Schlüter, Hannover 1988, ISBN 3-87706-287-3 .
• Michael Krische: Das Neue Rathaus Hannover, Entstehung - Architektur - Bedeutung. Herausgegeben von der Landeshauptstadt Hannover. zu Klampen Verlag, Springe 2006, ISBN 3-934920-99-3 .

Linkit

• Neues Rathaus: Das Neue Rathaus ist nicht nur Wahrzeichen, sondern auch eines der begehrtesten Fotomotive der Stadt  (saksa) . hannover.de_ _ Hannover Marketing & Tourismus GmbH. Haettu: 17.2.2019.

Temaattiset sivustot	Rakenteet
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 4199411-5 J9U : 987007298367705171 VIAF : 241881992 WorldCat VIAF : 241881992