| Yoni Nyman | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nimimerkki | Joltin Joni | |||||||||||||
| Kansalaisuus | Suomi | |||||||||||||
| Syntymäaika | 5. syyskuuta 1962 (60-vuotias) | |||||||||||||
| Syntymäpaikka | Pori , Suomi | |||||||||||||
| Painoluokka | Keskipaino (67 kg) | |||||||||||||
| Teline | oikea käsi | |||||||||||||
| Kasvu | 175 cm | |||||||||||||
| Ammattimainen ura | ||||||||||||||
| Ensimmäinen taistelu | 14. marraskuuta 1988 | |||||||||||||
| Viimeinen seisoo | 4. huhtikuuta 2005 | |||||||||||||
| Taistelujen määrä | 22 | |||||||||||||
| Voittojen määrä | viisitoista | |||||||||||||
| Voittaa tyrmäyksellä | neljä | |||||||||||||
| tappioita | 6 | |||||||||||||
| Piirtää | yksi | |||||||||||||
| World Series Nyrkkeily | ||||||||||||||
| Tiimi | Tapanilan aikakausi | |||||||||||||
Mitalit
|
||||||||||||||
| Palvelutietue (boxrec) | ||||||||||||||
Yoni Kalevi Nyman ( fin. Joni Kalevi Nyman ; syntynyt 5.9.1962 , Pori ) on suomalainen nyrkkeilijä , kevyen, keskisarjan ja ensimmäisen keskisarjan luokan edustaja . Hän pelasi Suomen nyrkkeilymaajoukkueessa koko 1980-luvun, Los Angelesin kesäolympialaisten pronssimitalisti, EM-hopeavoittaja, Suomen mestaruuden kuusinkertainen mestari, monien turnausten voittaja ja palkinnon voittaja kansainvälisesti tärkeä. Vuosina 1988-2005 hän nyrkkeili myös ammattitasolla, mutta ilman suurta menestystä.
Yoni Nyman syntyi 5.9.1962 Porissa , Satakunnassa . Hän harjoitteli Helsingissä pääkaupungin Tapanilan Erä -urheiluseurassa.
Hän teki itsensä tunnetuksi vuonna 1980, kun hän voitti Suomen mestaruuden kevyessä sarjassa, hänestä tuli Italian nuorten EM-kilpailujen pronssimitalisti, jossa hän hävisi Neuvostoliiton nyrkkeilijälle Vasili Shishoville välierässä . Hän osallistui ottelutapaamiseen Unkarin maajoukkueen kanssa voittaen unkarilaisen Tibor Dezamitsin pisteillä .
Vuonna 1981 hän voitti kevyen keskisarjan kansallisen mestaruuden, joka esiintyi kotikisoissa Tampereella , missä Shishov voitti hänet jälleen 1/8-finaalissa.
Vuonna 1982 hän puolusti Suomen mestarin titteliä ensimmäisessä keskisarjassa, voitti hopeaa kansainvälisessä Tammer-turnauksessa, voitti Kööpenhaminan Cupin, vieraili MM-kisoissa Münchenissä , jossa Jugoslav Mirko Puzovich pysäytti hänet puolivälierissä .
Vuoden 1983 SM-kisoissa hän hävisi finaalissa Hann Vuoriselle , tällä kertaa hopeaa. Hänestä tuli myös Helsingin kansainvälisen Gee-Bee-turnauksen pronssimitalisti.
Vuonna 1984 keskipainoon noussut Nyman sai takaisin Suomen mestaruuden mestaruuden ja pääsi jälleen Suomen maajoukkueen pääryhmään. Hän voitti hopeaa Gee-Bee-turnauksessa häviten ratkaisevassa ottelussa saksalaiselle Thorsten Schmitzille , ja menestyksekkäiden suoritusten ansiosta hänelle myönnettiin oikeus puolustaa maan kunniaa kesäolympialaisissa Los Angelesissa - hän ohitti onnistuneesti turnauksen kolme ensimmäistä vastustajaa täällä, mutta neljännessä välierissä hän hävisi taistelussa 2:3 pisteillä Etelä-Korean edustajalle An Yong-soolle ja sai siten pronssisen olympiapalkinnon.
Olympialaisten pronssimitalistiksi tullut Yoni Niman pysyi Suomen päänyrkkeilyjoukkueessa ja jatkoi osallistumista suuriin kansainvälisiin turnauksiin. Joten vuonna 1985 hän vieraili Euroopan mestaruuskilpailuissa Budapestissa , josta hän toi hopeapalkinnon - keskisarjan finaalissa hänet voitti Neuvostoliiton edustaja Israel Hakobkokhyan . Lisäksi hän voitti pronssia Tammer- ja Gee-Bee-turnauksissa ja esiintyi menestyksekkäästi ottelukokouksessa Ruotsin maajoukkueen kanssa.
Vuonna 1986 hän oli SM-sarjan paras, hän voitti Tammer-turnauksen.
Vuonna 1987 hänestä tuli Tammer-turnauksen pronssimitalisti ja Gee-Bee-turnauksen hopeamitalisti.
Hän voitti kaikki vastustajat Suomen mestaruussarjassa vuonna 1988 ja tuli siten kuusinkertaiseksi nyrkkeilyn Suomen mestariksi. Suomen maajoukkueen johtajien joukossa hän pääsi Soulin olympialaisiin - tällä kertaa hän ei päässyt voittajien joukkoon, hän pysähtyi puolivälierissä häviten 0:5 amerikkalaiselle Kenneth Gouldille [1] .
Pian Soulin olympialaisten päätyttyä Nyuman lähti Suomen maajoukkueen paikalta ja teki jo marraskuussa 1988 menestyksekkään debyytin ammattilaistasolla. Hän pelasi yksinomaan Suomessa, voitti kymmenen vuoden aikana yhteensä 14 voittoa (joista 4 etuajassa), kärsi 6 tappiota ja yhdessä tapauksessa kirjattiin tasapeli. Vuonna 2005 hän palasi nyrkkeilyyn yhteen taisteluun vähän tunnetun vastustajan kanssa, mikä lisäsi toisen voiton hänen saavutuksiinsa.
Vuonna 2008 hänet valittiin Suomen nyrkkeilyn Hall of Fameen.