Thionvillen piiritys (1792) | |||
---|---|---|---|
Pääkonflikti: Ranskan vallankumoukselliset sodat | |||
| |||
päivämäärä | 24. elokuuta - 16. lokakuuta 1792 | ||
Paikka | Thionville , Ranska | ||
Tulokset | Ranskan voitto | ||
Vastustajat | |||
|
|||
komentajat | |||
|
|||
Sivuvoimat | |||
|
|||
Tappiot | |||
|
|||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Thionvillen (fr. Siège de Thionville ) piirityksen suoritti 24. elokuuta - 16. lokakuuta 1792 20 000 itävaltalaisen ja 16 000 ranskalaisen emigrantin koalitioarmeija, jota johti Hohenlohe-Ingelfingenin prinssi Friedrich Ludwig . Georges Felix de Wimpffenin puolustama kaupunki kesti liittolaisia vastaan kuukauden, kunnes he lopettivat piirityksen ja vetäytyivät.
Koblenzista Luxemburgin kautta Champagnen suuntaan etenevän Brunswickin herttuan liittoutuneen armeijan vasempaan pääkylkeen prinssi Hohenlohe lähti 1. elokuuta Mannheimista 20 tuhannen itävaltalaisen kanssa piirittämään Thionvilleä .
23. elokuuta 1792 prinssi Hohenlohen johtama 20 000 miehen itävaltalainen armeija saapui Thionvilleen, jossa siihen liittyi 16 000 ranskalaisen emigrantin armeija tulevan Ludvig XVIII :n , Kaarle X :n ja Louis-Philippen , vastaavasti veljien, johdolla. ja Ludvig XVI :n serkku . Tässä armeijassa oli myös nuori runoilija Chateaubriand (23-vuotias), joka haavoittui siellä.
Thionvillen komentaja , kenraali ja paroni Felix de Wimpffen kieltäytyivät tarjouksesta luovuttaa linnoitus . Vallankumouksen ihanteisiin sitoutuneet kaupunkilaiset, jotka eivät halua luovuttaa kaupunkia, nostavat messuilta puisen hevosen valleille heinäsuovasta jaloissaan ja kyltti kaulassa: "Kun tämä hevonen syö tämän heinän, Thionville antautuu!"
Prinssi Hohenlohe määräsi linnoituksen pommituksen ja alkoi valmistautua kunnolliseen piiritykseen. Mutta yllättäen saatiin käsky: toinen osa armeijasta mennä Clermontiin ja toinen muuttaa piiritys saartoksi ja uskoa se marsalkkaluutnantti Wallisille.
Syyskuun 10. päivänä prinssi lähti 6 pataljoonalla ja 14 lentueella.
Jäljelle jääneet joukot eivät riittäneet saartoon, joten vain muutama ammus putosi kaupungin päälle, ja saarto muuttui pääosin vihollisuuksien sarjaksi ympäristössä.
Valmyn tappion jälkeen Brunswickin herttua alkoi vetäytyä Champagnesta ja siksi Wallisin täytyi 16. lokakuuta poistaa Thionvillen saarto ja vetäytyä Luxemburgin suuntaan. Itävaltalaiset ottivat vastuun vetäytyvien Preussin joukkojen peittämisestä.
Thionville vastusti 2 kuukautta, kun taas Longwy ja Verdun antautuivat nopeasti, joten kansalliskokous julisti, että Thionville "ansaitsi isänmaan kiitoksen".
Ensimmäisen liittouman taistelut (1792-1797) | |
---|---|
1792 | |
1793 | |
1794 | |
1795 | |
1796 | |
1797 |