| Lucy Palico | |
|---|---|
| ( fr. Lucie Palicot | |
| Nimi syntyessään | fr. Lucy Schneckenburger |
| Syntymäaika | 22. toukokuuta 1857 |
| Syntymäpaikka | Pariisi |
| Kuolinpäivämäärä | vuoden 1895 jälkeen |
| Maa | |
| Ammatit | pianisti, urkuri |
| Työkalut | piano |
Lucie Palicot ( ranska Lucie Palicot , os. Schneckenburger , saksalainen Schneckenburger ; 22. toukokuuta 1857 , Pariisi - vuoden 1895 jälkeen) on ranskalainen pianisti ja urkuri.
Édouard Schneckenburgerin tytär, kuvanveistäjä ja arkkitehti, yksi betonirakentamisen edelläkävijöistä Ranskassa. Ensin naimisissa säveltäjä Georges Palicon kanssa (eronut 1888 [1] ).
Hän antoi ensimmäisen konserttinsa Rennesissä vuonna 1864 [2] ja debytoi Pariisissa vuonna 1870. Hän valmistui Pariisin konservatoriosta (1874) Elie Delaborden pianoluokassa , ja hän opiskeli urkuja yksityisesti Alexandre Guilmanin johdolla . Hän korvasi mentorinsa Guilmanin Pariisin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa , oli urkurina Saint-Marie-de-Batignollesin kirkossa.
Hänet tunnetaan parhaiten pedaalipianoesittäjänä . Palicon soitto teki aikalaisiinsa suuren vaikutuksen paitsi virtuoosillaan, myös sillä, että soittaakseen tätä instrumenttia, jossa, kuten urkuissa, on jalkakoskettimisto, Paliko laittoi väistämättä päähänsä hameen, joka oli hyvin lyhyt. 1800-luvun standardit konserttiin [3] . Erityisesti Palicon soitosta kiehtoi Charles Gounod , joka tarjosi nuorelle esiintyjälle monenlaista tukea ja kirjoitti hänelle useita teoksia pedaalipianolle. Tunnetuin niistä on ensimmäinen - omistettu Palico Fantasialle Venäjän kansallislaulun teemalla ( ranskalainen Fantaisie sur l'hymne national russe ; 1885). Ensiesityksessä Gounod säestää Madame Palicoa toisella pianolla, muutamaa kuukautta myöhemmin tapahtui solisti- ja orkesterin painoksen ensi-ilta ( edouard Colonne ).
Vuonna 1893 Palico kiersi Yhdysvalloissa. Lokakuussa 1894 New Yorkissa hän meni naimisiin toisen kerran amerikkalaisen David Hendersonin kanssa, minkä jälkeen hän lopetti konserttitoiminnan.