| 1874 → | |||
| Parlamenttivaalit Saksassa (1871) | |||
|---|---|---|---|
| 3. maaliskuuta 1871 | |||
| Osoittautua | 52,0 % | ||
| Lähetys | Kansallinen liberaalipuolue | Keskusta puolue | Saksan konservatiivipuolue |
| ääniä | 1,171 miljoonaa (30,1 %) |
724 tuhatta (18,6 %) |
549 tuhatta (14,1 %) |
| Lähetys | Vapaa konservatiivipuolue | Saksan edistyspuolue | Imperiumin liberaalipuolue |
| ääniä | 346 tuhatta (8,9 %) |
342 tuhatta (8,8 %) |
281 tuhatta (7,2 %) |
| Vaalitulokset piirin mukaan (pois lukien Alsace-Lorraine ) | |||
Parlamenttivaalit Saksassa vuonna 1871 ( saksa: Reichstagswahl 1871 ) ovat ensimmäiset vaalit yhdistyneen Saksan valtion historiassa kansalliseen edustuselimeen - Saksan keisarikunnan keisarilliseen kokoukseen ( Reichstag ) . Järjestettiin 3. maaliskuuta.
Yli 25-vuotiaat miespuoliset saivat äänestää. Sotilashenkilöstö sekä Alsace-Lorrainen asukkaat suljettiin pois vaaleista (koska tämän alueen sisällyttäminen Saksaan vahvistettiin virallisesti myöhemmin, kun Frankfurtin rauhansopimus allekirjoitettiin Ranskan kanssa 14. toukokuuta 1871 ). Äänestykseen mennessä Ranskan ja Preussin sodan yhteydessä syntynyt suuri sodanaikainen armeija ei ollut demobilisoitunut . Tämän seurauksena äänestäjien kokonaismäärä oli vain 7,65 miljoonaa ihmistä - 19,4% imperiumin väestöstä. 51 prosenttia äänioikeutetuista osallistui vaaleihin.
Vaalit pidettiin enemmistöjärjestelmän mukaisesti 382 vaalipiirissä. Jos voittaja ei saanut ehdotonta enemmistöä äänistä, toimitettiin toinen äänestys (äänestäjien "toisen valinnan" tulosten laskeminen).
Äänestäjiltä eniten kannatusta saivat Kansallisliberaalin ehdokkaat , joille annettiin 1,171 miljoonaa ääntä (30,1 %). Puolue sai 119 mandaattia. Toiseksi sijoittui Katolinen Keskustapuolue (724 tuhatta ääntä, 18,6 %, 60 mandaattia). Kolmas - Saksan konservatiivipuolue (549 tuhatta ääntä, 14,1%, 53 mandaattia). Eduskuntaan pääsi kaikkiaan 14 eri poliittisen ryhmän edustajaa. Kansallisten puolueiden lisäksi äänestykseen osallistuivat alueelliset ja valtakunnalliset poliittiset yhdistykset. 7 paikkaa voittivat vuonna 1866 kukistetun hannoverilaisen Welfi - dynastian kannattajat . 14 - puolalaisen vähemmistön edustajat, 1 - tanskalaiset .
| Lähetys | ääniä | % | Paikat |
|---|---|---|---|
| Kansallinen liberaalipuolue | 1 171 000 | 30.1 | 125 |
| Keskusta puolue | 724 000 | 18.6 | 63 |
| Saksan konservatiivipuolue | 549 000 | 14.1 | 57 |
| Vapaa konservatiivipuolue | 346 000 | 8.9 | 37 |
| Saksan edistyspuolue | 342 000 | 8.8 | 46 |
| Imperiumin liberaalipuolue | 281 000 | 7.2 | kolmekymmentä |
| puolalainen puolue | 176 000 | 4.6 | 13 |
| Saksan sosiaalidemokraattinen puolue | 124 000 | 3.2 | 2 |
| Saksalainen Hannoverin puolue | 52 000 | 1.4 | 6 |
| tanskalainen juhla | 25 000 | 0.7 | yksi |
| Saksan kansanpuolue | 19 000 | 0.5 | yksi |
| Muut | 79 000 | 2.0 | yksi |
| Virheelliset äänet | 275 500 | - | - |
| Kaikki yhteensä | 4 163 500 | 100 | 382 |
| Rekisteröityneet äänestäjät/äänestysprosentti | 7 656 200 | 52,0 | - |
| Lähde: Nohlen & Stöver, DGDB Arkistoitu 26. lokakuuta 2018 Wayback Machinessa | |||
| Vaalit ja kansanäänestykset Saksassa _ | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Eduskuntavaalit _ |
| ||||||||||||
| presidentinvaalit _ |
| ||||||||||||
Euroopan parlamentin vaalit |
| ||||||||||||
| kansanäänestykset |
| ||||||||||||