Pilottisignaali (pilottiääni) on signaali , jonka vastaanottopuolella on ennalta tunnetut parametrit (esimerkiksi tietty taajuus). Pilottisignaalit voidaan lähettää sekä yhdessä informaatiosignaalin kanssa että aika-, koodi-, taajuusjakomoodissa. Pilottisignaaleja käytetään synkronointiin, etenemiskanavaparametrien estimointiin, vastaanottoparametrien sovittamiseen, tietoliikennejärjestelmän signaalinkäsittelyyn.
FM - lähetyksissä ns. pilottiääni taajuudella 19 kHz on merkki stereosignaalin lähetyksestä. Radiovastaanottimessa valittua toista harmonista 19 kHz (38 kHz) käytetään vertailutaajuudena stereosignaalin täydelliseen palautumiseen [1] .
Jos 19 kHz:llä ei ole pilottisignaalia, vastaanotin jättää huomioimatta 38-39 kHz:n signaalit. Ohjaussignaalin ympärille tehdään suojakaista (500 Hz - 4 kHz molemmille puolille), jotta pää- ja sivukaistat eivät aiheuta häiriöitä . Signaalikaistan kolmatta harmonista voidaan käyttää RDS :ssä .
AM - stereossa kaistanleveys on liian kapea alikantoaaltojen mahduttamiseksi, joten pilottisignaali ilmaistaan itse signaalin modulaationa ja näyttää aliääneltä.
Väritelevisiossa väriapukantoaaltoa ilmaiseva purskesignaali voidaan käyttää pystysammutuspulssin aikana tai vaakasammutuspulssin takana [2] . Lisätietoja on kohdassa SECAM , NTSC , PAL standardit .
Joissakin analogisissa videomuodoissa pilottisignaali lisätään aikapohjavirheiden poistamiseksi.
Joskus tarvitaan useita itsenäisiä pilottitaajuuksia. Useimmat radiorelejärjestelmät käyttävät omia pilottisignaalejaan, mutta lähettävät myös pilottisignaaleja multipleksikantoaaltoon kuuluvilla taajuuksilla .
Pilottiääntä käytetään myös elokuvien liikkeen synkronoimiseen filmikamerassa ja nauhurissa synkronisen kuvauksen aikana [3] . Tällaista kuvaamiseen soveltuvien elokuvakameroiden sähkökäytöt varustettiin erityisellä liittimellä, johon oli kytketty kaapeli, joka välitti signaalin nauhuriin, useimmiten Nagraan . Nauhurin erityiselle raidalle tallennettua pilottiäänisignaalia käytettiin myöhempään kuvan ja äänen synkronointiin.