Frederick Wilhelm Piping | |
---|---|
Fredrik Wilhelm Pipping | |
| |
Syntymäaika | 14. joulukuuta 1783 |
Syntymäpaikka | Abo |
Kuolinpäivämäärä | 23. tammikuuta 1868 (84-vuotiaana) |
Kuoleman paikka | Helsingfors |
Maa | |
Tieteellinen ala | filologia , bibliografia |
Työpaikka | Aleksanterin yliopisto |
Alma mater | Abo Royal Academy (1805) |
Tunnetaan | Keisarillisen Aleksanterin yliopiston rehtori |
Frederik Wilhelm Piping (1783-1868) - suomalainen bibliografi, professori, kirjastonhoitaja ja Keisarillisen Aleksanterin yliopiston rehtori , senaattori.
Pipingin isä oli navigaattori Joachim Pipping (1720-1793). F. W. Piping astui Abon kuninkaalliseen akatemiaan vuonna 1799 ja suoritti yliopistokurssin maisterintutkinnolla (1805). Hän sai kreikkalaisen kirjallisuuden apulaisprofessorin viran (1806). Hän jatkoi klassisten ja itämaisten kielten opintojaan Uppsalan yliopistossa (1806-1807). Syksyllä 1807 hän aloitti opettajanuransa Abo Academyssa luennoimalla kreikan kielioppia. Opiskeli kirjallisuuden historiaa. Hän alkoi pitää julkisia luentoja ja. tieteen historian professori (1812) . Hänet nimitettiin yliopiston apulaiskirjastonhoitajaksi (1813). Hän sai professorin viran tieteen historian laitoksella (1814), joka yhdistää työskentelyn kirjastossa hänen kanssaan. Abossa (1827) tulipalossa yliopiston kirjasto tuhoutui tulipalossa lähes kokonaan. Piping työskenteli väsymättä sen entisöimiseksi sen jälkeen, kun keisarillinen akatemia muutti Abosta Helsingforsiin ja akatemia muutettiin keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi. Luonut ainutlaatuisen kokoelman suomalaisia painettuja julkaisuja "Fennica". Piping on suomalaisen painotaiteen historian kirjoittaja. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston rehtori (1833-1839). Hänet vihittiin aatelistoon (1839). Opetuksen lopetettuaan (1837) hän jatkoi töissä bibliografina yliopiston kirjastossa ja kehitti luettelojärjestelmää. Hän oli senaatin talousosaston jäsen (1841-1855) ja kirkkoasioiden osaston johtaja (1841-1853). Hän piti viimeistä paikkaa vuoteen 1853 asti ja pysyi senaatin jäsenenä eläkkeelle siirtymiseensä (1855). Lähes 20 vuoden työn tuloksena hän sai valmiiksi suomenkielisten teosten luetteloinnin (1857).