Tarina Savva Grudtsynistä | |
---|---|
Savva on isänsä mukana. Kuvitus käsikirjoituksesta "Tarina Savva Grudtsynistä". Taiteilija I. Blinov . 1919 | |
yleistä tietoa | |
Tekijä | tuntematon |
Tyyppi | kirjallinen teos |
Genre | kansanperinne |
Kieli | Venäjän kieli |
Julkaisuvuosi | 1670-luku |
![]() |
Savva Grudtsynin tarina on muinaisen venäläisen 1600-luvun kirjallisuuden muistomerkki . Se on proosateksti , jossa yhdistyvät sekä keskiaikaiselle kirjallisuudelle tyypilliset elementit (opetukset, uskonnolliset motiivit, sielunpelastuksen teema) että muinaisesta venäläisestä kirjallisuudesta uuteen siirtymäkauden kirjallisuuden ominaispiirteet (kuvaus kansojen tunteista). sankari, tietyn henkilön elämäntarina, yksityiskohdat elämästä).
Tarinasta on säilynyt tähän päivään mennessä noin 80 kopiota, ja suurin osa niistä on peräisin 1700-luvulta . Samaan aikaan joidenkin käsikirjoitusten arkeilta löytyvät merkit kaupunkien nimillä osoittavat tekstin laajaa levinneisyyttä. Kuten M. Skripil huomauttaa, lukijoita kiinnosti ensisijaisesti tarinan seikkailunhaluinen, romanttinen puoli . Tämä oli syy Tarinan tekstiin 1700-luvulla tapahtuneille muutoksille . Sekä tekstin alku (viittaukset vaikeuksien aikaan ) että sen viimeinen osa (kuvaus ihmeellisestä paranemisesta) lyhennettiin. Nämä aiheet olivat jo vähemmän tärkeitä lukijoille, joiden joukossa oli kauppiasluokan, maakunnan papiston ja myös kaupunkilaisten edustajia. Ajan myötä ei vain juoni joutunut jonkin verran käsittelyyn, vaan myös tarinan kieli, josta arkaaiset sanat ja rakenteet katosivat. Savva Grudtsynin tarinan nykyaikaisissa painoksissa teksti annetaan pääsääntöisesti yhden vanhimmista luetteloista.
Tarinan juonissa voidaan erottaa kaksi kerrosta, jotka ovat lähellä eri tyyppejä. Yksi niistä sisältää kuvauksen sankarin synneistä, hänelle kohdistuneesta rangaistuksesta, katumuksesta ja ihmeellisestä paranemisesta. Se liittyy uskonnolliseen legendaan . Toinen kerros vastaa satua ja sisältää sellaisia elementtejä kuin maagisen avustajan lahjat, kolminkertainen voitto sankareista. Tarinan kirjoittaja seuraa vuorotellen yhtä tai toista juonikaaviota, mikä oli aikaisempien kausien kirjallisuudessa käytännössä mahdotonta.
![]() |
---|