Podkolzina v. Latvia (46726/99) on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia , josta päätettiin vuonna 2002.
Tasa - arvopuolueen [1] kuuluva I. Podkolzina asetettiin vuonna 1998 ehdokkaaksi Latvian parlamenttivaaleissa PNS :n listalla . Hänellä oli todistus latvian kielen taidosta. Ehdokaslista rekisteröitiin 30. heinäkuuta. Elokuun 6. päivänä Podkolzinan toimistoon saapui Valtion kielten tarkastusviraston tutkija, joka piti hänelle suullisen kokeen, jolla arvioitiin hänen latvian kielen taitonsa. Elokuun 7. päivänä tarkastaja saapui jälleen kolmen henkilön seurassa, joiden piti tarkkailla häntä kokeen aikana. Tarkastaja pyysi hakijaa kirjoittamaan esseen latviaksi. Hakija suostui aluksi, mutta lopetti sitten kirjoittamisen ja repi työnsä. Tarkastaja laati selvityksen, jonka mukaan hakijan latvian kielen taito ei vastannut "kolmatta tasoa" - korkeinta Latvian säädöksissä määritellyistä osaamistasoista. CEC:n 21. elokuuta 2010 antaman kirjeen perusteella . Valtion kielikeskus (tarkastus oli osa CSL:ää), poisti Podkolzinan ehdokaslistalta.
Epäonnistuttuaan hakemusta Latvian tuomioistuimissa, Podkolzina haki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Häntä edusti ECHR: ssä LCHR:n jäsen Ilga Ozisha ja sitten brittiläinen asianajaja William Bowring. Vuonna 2001 Podkolzinan valitus otettiin tutkittavaksi [2] .
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jaosto totesi 9. huhtikuuta 2002 yksimielisesti, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan 1 artiklaa (oikeus vapaisiin vaaleihin) oli rikottu, eikä ollut tarvetta arvioida, oliko 14 artiklaa (syrjintäkielto) ja 13 artiklaa (oikeus oikeussuojakeinoon) oli rikottu. Tämä päätös oli ensimmäinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös Latviaa vastaan käytävässä menettelyssä. [3]
Päätöksen perusteluissa (kohta 36.) todettiin, että:
päätöstä hakijan poistamisesta ehdokaslistalta ei perustunut siihen, että hänellä ei ollut eduskuntavaalilain 11 §:n 5 momentin mukaan vaadittua voimassa olevaa kielitaitotodistusta. Päinvastoin, ehdokasluetteloa rekisteröidessään hänellä oli latvian kielen korkeimman tason todistus, joka on vahvistettu Latvian säännöksillä. Tuomioistuin korostaa, että Latvian viranomaiset eivät ole koskaan kyseenalaistaneet hakijan todistuksen pätevyyttä. Se huomauttaa lisäksi, että todistus myönnettiin hakijalle viiden tutkinnon vastaanottajan lautakunnan järjestämän kokeen jälkeen valtion kielen taidon todistamisesta 25. toukokuuta 1992 annettujen määräysten mukaisesti. Hänen latvian kielen taitonsa määritettiin tutkinnon vastaanottajien välisellä mielipiteiden vaihdolla, joka päättyi äänestykseen, ja tässä asetuksessa asetettujen objektiivisten arviointiperusteiden mukaisesti (..)
Valtion kielikeskus päätti asettaa hakijalle uuden kielitutkinnon huolimatta siitä, että hänellä oli voimassa oleva lainopillinen todistus. Tuomioistuin toteaa myös, että niistä 21 hakijasta, jotka toimittivat todistuksen valtion kielen taidosta, vain yhdeksän, mukaan lukien hakija, vaadittiin suorittamaan toinen koe. Tuomioistuimella on vakavia epäilyksiä tällaisen erityiskohtelun oikeudellisista perusteista, eikä hallitus ole antanut asiasta selitystä. Joka tapauksessa, vaikka oletetaan, että eduskuntavaaleista annetun lain 13 §:n 3 momentti oli lisäkokeen oikeusperusta, tuomioistuin toteaa, että suoritettu koemenettely poikkesi merkittävästi tavanomaisesta kielitaidon todistamismenettelystä, joka 25. toukokuuta 1992 annetussa asetuksessa. Erityisesti lisätutkimuksen, johon hakija joutui, suoritti yksi tutkija eikä asiantuntijaryhmä, eikä tutkijan tarvinnut noudattaa menettelyllisiä takeita ja asetuksessa vahvistetut arviointiperusteet. Näin ollen koko vastuu kantajan kielitaidon arvioinnista on annettu yhdelle virkamiehelle, joka tässä tapauksessa käytti kohtuutonta valtaa. Lisäksi tuomioistuin voi vain ilmaista hämmästyksensä siitä tosiasiasta (jonka hakija on raportoinut ja jota hallitus ei kiistänyt), että hakijaa kuulusteltiin tutkimuksen aikana pääasiassa hänen poliittisen suuntautumisensa syistä, aihe, joka ei selvästikään liittynyt asiaan. sääntöön, joka edellyttää hänen hyvää latvian kielen taitoa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että koska objektiivisuutta ei taattu toisen tutkimuksen tarkoituksesta riippumatta, kantajaan sovellettu menettely oli joka tapauksessa ristiriidassa menettelyn oikeudenmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vaatimusten kanssa, joita on noudatettava. oikeus asettua ehdokkaaksi vaaleissa.
Kantajalle määrättiin aineettomien vahinkojen korvaamiseksi 7 500 euroa ja oikeudenkäyntikuluiksi 1 500 euroa.
Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä ei asetettu Latvialle velvoitetta poistaa ehdokkaiden kielitaitovaatimuksia, Naton pääsihteerin ja Yhdysvaltain hallituksen ohjeiden mukaan Latvian, Naton jäseneksi pyrkivän maan, tulisi tehdä niin, Latvian kielitaitovaatimukset toukokuussa 2002 vuodet peruuntuivat - ehdokkaiden piti vain ilmoittaa itsearviointi omistamisestaan [4] . Huhtikuussa 2002 ETYJ:n kansallisten vähemmistöjen päävaltuutettu viittasi Podkolzina-asiassa tehtyyn päätökseen tukensa Latvian hallituksen suunnittelemaa ehdokkaiden kielivaatimusten poistamista ja piti sitä toimivan demokratian välttämättömänä edellytyksenä [5] .