Henry Polak | |
---|---|
Syntymäaika | 22. helmikuuta 1868 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 18. helmikuuta 1943 [1] (74-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Kansalaisuus | |
Ammatti | poliitikko , ammattiyhdistysaktivisti , toimittaja |
Lähetys | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Henry Polak (22. helmikuuta 1868, Amsterdam - 18. helmikuuta 1943, Laren) - hollantilainen sosialistipoliitikko, ammattiyhdistysaktivisti, tiedekirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten Hollannin timanttityöläisten liiton puheenjohtajana (1894-1940) ja Hollannin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen perustajana vuonna 1894 [3] .
Henry Polak syntyi juutalaiseen perheeseen, hänen isänsä oli timanttileikkuri ja kultaseppä. 13-vuotiaaksi asti hän opiskeli juutalaisessa koulussa, sitten jätti sen ja hänestä tuli isänsä opiskelija. Vuonna 1886 riiteltyään isänsä kanssa vastenmielisen tytön tapailusta Polak lähti Lontooseen, jossa hän työskenteli timanttileikkarina ja kiinnostui marxilaisuuden ideoista. Kesällä 1888 hän meni naimisiin, vuonna 1890 hän palasi Alankomaihin ja alkoi osallistua työväenliikkeeseen, liittyen välittömästi Sosialidemokraattiseen Liittoon ja osoitti siellä suurta aktiivisuutta. Hän oli myös aktiivinen timanttiteollisuuden työntekijöiden ammattiliitossa, vuodesta 1891 lähtien hän kirjoitti poliittisia artikkeleita ja vuodesta 1893 hän oli De Nieuwe Tijd -lehden toimituskunnan jäsen.
Vuonna 1894 hän perusti Alankomaiden sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen, pamfleteissaan ja puheissaan puolusti 8 tunnin työpäivän käyttöönottoa ja työntekijöiden palkkojen korottamista. Vuosina 1905-1908 hän oli Hollannin ammattiliittojen keskusliiton puheenjohtaja, jonka perustamiseen hän myös osallistui aktiivisesti. Hänen luomansa puolueen jäsenenä hän oli neuvonantajana Amsterdamin kunnassa, ja sitten Laren, useiden kuukausien ajan edustajainhuoneen varajäsen ja sitten istui senaatissa useita kuukausia. Kesäkuussa 1932 hän sai kunniatohtorin arvon Amsterdamin yliopistosta.
Vuonna 1940, kun natsi-Saksan joukot miehittivät Alankomaiden, hän yritti paeta Isoon-Britanniaan, mutta ei ehtinyt, ja kuusi viikkoa miehityksen jälkeen hän päätyi juutalaisen alkuperänsä ja sosialististen näkemystensä vuoksi Amsterdamin vankilaan. siirrettiin pian Wassenaariin terveydellisistä syistä. Heinäkuussa 1942 hänet vapautettiin vankilasta karkotettaviksi kuolemanleirille, mutta kuoli keuhkokuumeeseen Larenin sairaalassa ennen karkotusta. Hänen vaimonsa, myös juutalainen, kuoli Westerbrockin keskitysleirillä.
Monien hänen toimittamiensa Weekbladissa julkaistujen propagandalehtisten ja artikkeleiden sekä Clarion-, Neue Zeit- ja Mouvement Socialiste -kirjeenvaihdon lisäksi hän julkaisi teoksen Theorie en Praktijk van het Britsche Vereenigingsleven (1902).
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|