Tiedeakatemian pysyvä toimikunta apua tarvitseville tutkijoille, kirjailijoille ja publicisteille
Tiedeakatemian pysyvä toimikunta vähävaraisten tiedemiesten, kirjailijoiden ja publicistien hyväksi on järjestö, joka perustettiin Pietarin tiedeakatemiaan 13. tammikuuta 1895 annetun korkeimman asetuksen mukaisesti , joka määrättiin julkaisemaan vuosittain. valtionkassasta 50 000 ruplaa (erittäin merkittävä määrä tuolloin) tarvittavan avun antamiseen tarvitseville tiedemiehille , kirjailijoille ja publicisteille , ja etuuksien myöntäminen tiedeakatemialle, " imperiumin johtavana tiedeluokkana " [1] .
Valiokuntaan kuuluivat: Akatemian varapresidentti ja välttämätön sihteeri, kaksi tiedeakatemian varsinaista jäsentä, jotka Akatemian yhtiökokous valitsi kahdeksi vuodeksi, ja kaksi henkilöä kuuluisien venäläisten kirjailijoiden joukosta . Akatemian rehtori vuodeksi; lisäksi valittiin yksi varajäsen akateemikoiden ja kirjailijoiden joukosta, mikäli yksi tai toinen toimikunnan jäsenistä oli poissa. Akatemian vararehtori oli toimikunnan puheenjohtaja ja välttämätön sihteeri toveri (varapuheenjohtaja). Pysyvän komission ja sen alaisen toimiston ylläpitoon osoitettiin vuosittain 3 500 ruplaa myönnetyn 50 000 ruplan lisäksi [1] .
Komission määräämille korvauksille annettiin nimi " Keisari Nikolai II:n eläkkeet ja korvaukset ". Oikeus apuun oli henkilöillä, jotka omistautuivat yksinomaan tieteen , kirjallisuuden ja lehdistön aloille; Sen vuoksi eläkkeitä tai tilapäisiä avustuksia ei voitu myöntää henkilöille, jotka osallistuivat vain satunnaisesti tieteeseen ja kirjallisuuteen, henkilöille, jotka eivät julkaisseet mitään, tai henkilöille, joiden teokset, vaikka ne julkaistiin, eivät liity mitenkään tieteeseen, kirjallisuuteen taikka journalismi [1] .
Apua myönnettiin eläkkeinä tai tilapäisinä ei-palautettavina etuuksina, eläkkeisiin voitiin käyttää enintään 3/5 vuotuisesta 50 000 ruplan määrärahasta. Eläkkeitä voitiin määrätä henkilöille, jotka olivat saavuttaneet vanhuuden tai sairastuneen tilan, eivätkä myöskään saaneet eläkettä valtionkassasta tai muista lähteistä; eläkkeen koko on enintään 1200 ruplaa vuodessa perheelle ja 720 ruplaa yhdelle henkilölle; leski, jolla oli vähintään kolme lasta, piti miehensä eläkkeen. Väliaikaisia avustuksia voitiin myöntää sekä vähävaraisille tiedemiehille, kirjailijoille ja publicisteille että heidän leskilleen, orvoilleen, vanhemmilleen, sukulaisille ja oppilaille, jotka jäivät vainajan huostaan kuoleman jälkeen; eläkkeen saaminen kassasta tai muista lähteistä ei voinut olla esteenä tilapäisten etuuksien määräämiselle, jos saadut eläkkeet eivät ylitä 1 500 ruplaa; Yli 1 500 ruplan eläkettä saaville henkilöille voidaan määrätä väliaikainen lisä vain poikkeustapauksissa komission yksimielisellä päätöksellä [1] .
Vuonna 1897 Tiedeakatemian pysyvä toimikunta vastaanotti 451 etuushakemusta apua tarvitseville tutkijoille, kirjailijoille ja publicisteille, joista 271 hakemusta hyväksyttiin. Komissiolta apua saaneiden henkilöiden nimiä ei julkistettu. Eläkkeitä myönnettiin määrättynä vuonna 16 932 ruplaa, kertakorvauksia - 10 980 ruplaa, kuukausieräetuuksia - 24 215 ruplaa [1] .
Muistiinpanot
- ↑ 1 2 3 4 5 Tiedeakatemian pysyvä toimikunta apua tarvitseville tiedemiehille, kirjailijoille ja publicisteille // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
 Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
|---|