Prestahnukur

Prestahnukur
isl.  Prestahnukur

Tulivuori Prestahnukur (11. heinäkuuta 2011)
Ominaisuudet
tulivuoren muotoKilpi
( jään alla oleva tyyppi
Kraatterin halkaisija1200 m
KoulutusjaksoPleistoseeni 
Viimeinen purkaus3350 eaa 
Korkein kohta
Korkeus1400 [1]  m
Sijainti
64°36′ pohjoista leveyttä. sh. 20°35′ W e.
Maa
vuoristojärjestelmäIslannin tasango 
Ridge tai massiiviLangjokull 
punainen pistePrestahnukur
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Prestahnukur ( isl.  Prestahnúkur ) on aktiivinen kilpi tulivuori Islannissa Langjökull-jäätikön länsiosassa Islannin tasangolla .

Jatkuvaa toimintaa havaittiin vuodesta 1700, viimeinen vuonna 1945[ määritä ] . Geyserit lähellä tulivuorta varoittavat aktiivisuudesta. Lännessä on aktiivisempi tulivuori Ok .

Vulkaaninen järjestelmä

Keskustulivuori Prestahnukur koostuu ryoliitista ja siinä on pieni magmakammio . Jalassa on korkean lämpötilan alue, joka osoittaa tulivuoren toiminnan.

Vuonna 2009 Islannin meteorologisen instituutin geologit tutkivat kiviä tulivuoren ympärillä olevien maanjäristysten jälkeen. Kävi ilmi, että vulkaaniset halkeamat sijaitsevat lounaasta koilliseen ja ulottuvat muun muassa Tourisjokull- ja Geitlandsjokull-Laungjokull- jäätikköille [2] .

Otsikko

Nimi tarkoittaa "pappien huippua". Nimen historia liittyy kahden papin retkikuntaan ylängöille 1600-luvulla. Kun he matkustivat alueelle, sitä pidettiin riskialttiina. He tutkivat erityisesti Tourisjökullin takana olevaa laaksoa nimeltä Tourisdalur, jolla oli huono maine saagoissa ja kansantarinoissa, koska sen uskottiin kummittelevan ja laittomien ihmisten asuneen. Mitään sen kaltaista ei kuitenkaan löydetty, mutta pappeja pidettiin sankareina, kun he palasivat tältä matkalta [3] .

Muistiinpanot

  1. Prestahnúkur  . _ Maailmanlaajuinen vulkanismiohjelma . Smithsonianin instituutti .
  2. Sigurlaug Hjaltadóttir, Kristin S. Vogfjörd. Islannin meteorologinen instituutti. Kortlagning sprungna and nágrenni Prestahnuks með smáskjálftum. Kortlagnin jarðhita í gosbeltum Íslands, annaráfangi. skyrsla VI/2009-011
  3. Íslandshandbókin. Fyrra bindi. Reykjavik 1989, bls. 114

Linkit