Säteilyhygienia

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 17. heinäkuuta 2014 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 6 muokkausta .

Säteilyhygienia  on hygienian osa [1] [2] [3] , joka tutkii ionisoivalle säteilylle altistumisen lähteitä, tasoja ja seurauksiahenkilöä kohti, jotta voidaan kehittää ja perustella standardeja, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja suojausta näiden säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Säteilyhygienian tutkimuksen suunnat: dosimetrinen, radiobiologinen, teoreettinen ja saniteetti-lainsäädännöllinen. Ionisoivan säteilyn dosimetrian tehtävänä on tunnistaa lähteet ja selvittää eri väestöryhmien ja yritysten henkilöstön ulkoisen ja sisäisen altistuksen tasot, joiden työhön liittyy työperäinen altistus (R. g. of work). Tarvittavien suojatoimenpiteiden kehittämiseksi tutkitaan ulkoisen ja sisäisen altistumisen muodostumisen säännönmukaisuuksia sekä erilaisten tekijöiden ja prosessien roolia, jotka vaikuttavat henkilön saamaan annokseen. Radiobiologisen suunnan puitteissa tutkitaan radionuklidien aineenvaihduntaa erityisesti ravinnon ja veden ruokavalion ominaisuuksien mukaan. R. g:n teoreettisen suunnan sisältönä on metodologian kehittäminen ionisoivan säteilyn ihmisiin kohdistuvien vaikutusten hygieeniseen säätelyyn. Toisin kuin muut myrkylliset tekijät, joille on olemassa vaikutuskynnys ja siten annokset ja pitoisuudet (kynnyksen alapuolella), jotka ovat täysin vaarattomia ihmisten terveydelle, R. g.:ssa hyväksytään yleisesti, että lisäaltistuminen mille tahansa annokselle, ei olipa se kuinka pieni tahansa, liittyi pitkäaikaisten seurausten riskiin. Yhteensopivuus olemassa olevien gigatavujen kanssa. Säteilyturvallisuusstandardit (NRB-99/2009) auttavat ehkäisemään haitallisia muutoksia ihmiskehossa, jotka voidaan havaita nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä. Väestölle NRB-99/2009 asetetaan vuosittaiseksi efektiiviseksi annosrajaksi (ED) keskimäärin 1 mSv vuodessa mille tahansa peräkkäiselle viidelle vuodelle, mutta enintään 5 mSv vuodessa, ja ryhmän A henkilöstölle 20 mSv vuodessa. keskimäärin viiden peräkkäisen vuoden ajan, mutta enintään 50 mSv vuodessa. Tehtävä arvokas. -keikka tutkimus on tietyn arvon kehittämistä. normit, säännöt ja ohjeet sekä suojatoimenpiteiden sekä säteily- ja hygieniavalvonnan perusteet.

Muistiinpanot

  1. Hygienia // 1. Pieni lääketieteellinen tietosanakirja. - Lääketieteellinen tietosanakirja. 1991-96 2. Ensiapu. - Suuri venäläinen tietosanakirja. 1994 3. Lääketieteellisten termien tietosanakirja. - Neuvostoliiton tietosanakirja. - 1982-1984 - M. , Pieni lääketieteellinen tietosanakirja. — M.: Medical Encyclopedia. 1991-1996.
  2. Hygienia // 1. Pieni lääketieteellinen tietosanakirja. - Lääketieteellinen tietosanakirja. 1991-96 2. Ensiapu. - Suuri venäläinen tietosanakirja. 1994 3. Lääketieteellisten termien tietosanakirja. - Neuvostoliiton tietosanakirja. - 1982-1984 - M. , Ensiapu. - M .: Suuri venäläinen tietosanakirja. 1994.
  3. Hygienia // 1. Pieni lääketieteellinen tietosanakirja. - Lääketieteellinen tietosanakirja. 1991-96 2. Ensiapu. - Suuri venäläinen tietosanakirja. 1994 3. Lääketieteellisten termien tietosanakirja. - Neuvostoliiton tietosanakirja. - 1982-1984 - M. , Encyclopedic Dictionary of Medical Terms. - M.: Neuvostoliiton tietosanakirja. - 1982-1984.

Kirjallisuus

Linkit