Liechtensteinin kansanäänestykset (1973)

Liechtensteinissa pidettiin kansanäänestykset 11. helmikuuta ja 14. lokakuuta 1973 [1] . Helmikuussa pidetty kansanäänestys naisten äänioikeudesta hylkäsi 55,9 prosentin äänistä [1] . Lokakuussa järjestettiin kansanäänestykset vaalijärjestelmän muuttamisesta ja vaaliesteen alentamisesta 18 prosentista 8 prosenttiin. Molemmat ehdotukset hyväksyttiin [1] .

Konteksti

Naisten äänioikeus

Kansanäänestys koski naisten äänioikeuden laajentamista [2] . Kyseessä oli parlamentaarista alkuperää oleva valinnainen kansanäänestys : Landtag päätti antaa kansanäänestykseen perustuslain 29 ja 110 bis pykälien muutosehdotuksen, jota eduskunta kannatti yksimielisesti 18. joulukuuta 1972 pykälän 66 puitteissa . perustuslaki ja 111 artikla perustuslain muutoksista.

Vuonna 1968 pidettiin neuvoa- antava kansanäänestys naisten äänioikeudesta kansan aloitteesta. Miesten ja naisten äänet laskettiin erikseen. Suurin osa miehistä oli "vastaan" (60 %), kun taas naiset olivat "puolta" vain hieman yli 50%. Kaksi vuotta myöhemmin Progressiivisen kansalaispuolueen ja Isänmaallisen liiton hallitseva koalitio esitti eduskunnalle perustuslain 29 §:n muutosehdotuksen, jossa otetaan käyttöön naisten äänioikeus, ja ehdottaa sitä kansanäänestykseen valinnaisella kansanäänestyksellä . Ainoana laillisesti äänestänyt miesväestö hylkäsi tarkistuksen 56 prosentilla äänistä.

Uusi vaalijärjestelmä

Kansanäänestys uudesta vaalilaista ja etuoikeusjärjestelmän luomisesta parlamenttivaaleissa, jotka pidettiin suhteellisessa järjestelmässä [3] .

Kyseessä oli parlamentaarista alkuperää oleva valinnainen kansanäänestys : osa hallituskoalitiota vastusti maapäiviä päätti toimittaa kansanäänestykseen perustuslain pykälän 66 mukaisesti lain, jota eduskunta tuki 17. heinäkuuta 1973. . Lakiehdotus antoi äänestäjille mahdollisuuden valita ehdokkaat puoluelistalta, jota he äänestävät, asettaen heidät paremmuusjärjestykseen. Aiemmin äänestäjät saattoivat äänestää vain listaa ja ilmoittaa, kumpaa ehdokasta he suosivat listalla.

Vaalikynnyksen alentaminen

Kansanäänestys 8 prosentin vaalikynnyksen vahvistamisesta parlamenttivaaleissa [4] .

Kyseessä oli parlamentaarista alkuperää oleva valinnainen kansanäänestys : maapäivien äänestykseen perustuslain pykälän 66 ja perustuslain muutoksia koskevan pykälän 111 puitteissa eduskunta hyväksyi yksimielisesti lakiesityksen 17. heinäkuuta 1973 .

Vuoden 1939 hiljaisista vaaleista vuoteen 1963 saakka maapäivien vaalit pidettiin 18 prosentin vaalikynnyksellä. Vuoden 1962 parlamenttivaaleissa kristillissosiaalinen puolue ei onnistunut voittamaan yhtäkään paikkaa ja voitti 10,1 % äänistä, minkä jälkeen puolue valitti perustuslakituomioistuimeen, joka sen seurauksena kumosi vaalilain 18 prosentin kynnyksen. vuonna, koska se on perustuslain vastainen [5] . Vuonna 1972 väestö hylkäsi kansanäänestyksen , jossa ehdotettiin samanaikaisesti 8 prosentin vaalikynnyksen asettamista ja maapäivien paikkojen määrän lisäämistä.

Tulokset

Naisten äänioikeus

Uusi vaalijärjestelmä

Vaalikynnyksen alentaminen

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 Dieter Nohlen & Philip Stöver (2010) Elections in Europe: A data handbook , s.1174 ISBN 978-3-8329-5609-7
2. ↑ Frauenstimmrecht Arkistoitu 27. helmikuuta 2019 Wayback Machine Démocratie directessä.
3. ↑ Einführung des Kandidatenproporzes Arkistoitu 27. helmikuuta 2019 Wayback Machine Démocratie directessä.
4. ↑ Einführung der 8%-Klausel für den Einzug in den Landtag Arkistoitu 27. helmikuuta 2019 Wayback Machine Démocratie directessä.
5. ↑ PDF elections de 1974 Arkistoitu 3. helmikuuta 2017 Wayback Machine Inter-Parlamentary Unionissa