Musiikillinen retoriikka

Musiikin retoriikka - musiikin ilmaisukyvyn ja sävellysten ja teknisten tekniikoiden välineet ( melodiset ja harmoniset käännökset, rytmiset kaavat , soittimet , sointi , äänenkorkeusrekisteri , tempo , äänikirjoitus , sekvenssi , loputon kaanoni jne.), joita säveltäjät käyttivät analogisesti oratoriset hahmot puheet ei - musiikin semantiikan symboleina .

Musiikin retoriikasta puhutaan useimmiten suhteessa länsieurooppalaiseen myöhäisrenessanssi- ja barokkimusiikkiin . Tärkeimmät musiikillista retoriikkaa käyttäneet säveltäjät: Josquin , Lasso , Gesualdo , Monteverdi , Schutz , Buxtehude , J.S. Bach . Tunnetut musiikillisen retoriikan teoreetikot: J. Burmeister (1606), M. Mersenne (1636), A. Kircher (1650), C. Bernhard (n. 1657) [1] , J. F. Bendeler ("Melopoeticum Aerarium", 1688), I. Mattheson (1739), I. I. Kvanz (1752), K. F. D. Schubart (1784) [2] .

Yleiset ominaisuudet

Renessanssin ja barokin taide on tunnusomaista. "Metaforat, vertailut, abstraktit käsitteet saavat merkin roolin, joka yleisesti ymmärretään tietyntyyppisen kulttuurin olosuhteissa ja muuttuu tunnuksiksi." [3] "Se näkyi myös musiikissa. Sarjan vakaiden, ajan hiomien intonaatioiden taakse kiinnitettiin semanttiset merkitykset, jotka muuttivat ne musiikilliseksi symboliksi - tietyn käsitteen, idean ilmaisuksi äänissä. [4] Musiikillinen retoriikka on tavanomaista. Se voi olla olemassa vain säveltäjän ja kuuntelijan välisen "sopimuksen" ansiosta. Säveltäjä luo käytettävissään olevin keinoin kärsimyksen, itkun, vihan, ilon jne. tunnuksen siinä odotuksessa, että kuuntelija pystyy tulkitsemaan sen riittävästi ja kokemaan vastaavan vaikutuksen . Tästä seuraa, että musiikillisten retoristen hahmojen merkityksen tunteminen (ymmärtäminen) voi merkittävästi parantaa renessanssin ja barokin musiikin sävellysten suoraa käsitystä. Samanaikaisesti on mahdotonta liioitella musiikillisen retoriikan merkitystä (edes osoitetuissa paikallis-aikaisissa rajoissa). Vaikka barokin retoriikka ja musiikillinen teoria liittyvät läheisesti toisiinsa, tämä yhteys on monimutkainen ja vaihteleva riippuen yhteiskunnallisen olemassaolon perinteistä ja erilaisten musiikin tyyppien ja genrejen vastaanotosta.

Musiikillisia ja retorisia hahmoja

• exordium (johdanto, aloitus; lomakkeen alkuosa)
• patopoja
• saltus duriusculus
• passus duriusculus
• huuto
• kuulustelu
• aposiopeesista
• suspiratio
• antitetoni
• amplificatio
• kertominen

• assimilaatio
• ascensus
• descensus
• fuga
• tirata
• liikkeeseen

Vastaanotto

Moderni länsimainen tiede arvioi myöhäisen renessanssin ja barokin kauden retoriikkaa "kielen metakieliksi" ( englanniksi kielen  metalanguage ), jota sovellettiin kaikenlaisiin taiteisiin, mukaan lukien musiikki, kuvataiteet ja kirjallisuus [5] .

Muistiinpanot

1. ↑ In Tractatus compositionis augmentatus.
2. ↑ Tutkielmien päivämäärät ovat sulkeissa.
3. ↑ Druskin M. S. Johann Sebastian Bach. M., 1982. S. 168.
4. ↑ Nosina V. J.S. Bachin ”ranskalaisten sviittien” symboliikasta. M., 2006. S. 88-89.
5. ↑ McCreless, 2002, s. 851-852.

Katso myös

• Figurenlehre (saksa)
• Musica poetica
• Musiikki äänitallennus

Kirjallisuus

• Unger H.-H. Die Beziehungen zwischen Musik und Rhetorik im 16.–18. Jahrhundert. Würzburg, 1941.
• Eggebrecht H. H. Zum Figur-Begriff der Musica Poetica // Archiv für Musikwissenschaft 16 (1959), SS. 57–69.
• Palisca C. Ut oratoria musica: musiikillisen manierismin retorinen perusta // The Meaning of Mannerism, toim. F. W. Robinson ja S. G. Nichols. Hannover (NH), 1972, ss. 37–65.
• Zakharova O. Retoriikka ja länsieurooppalainen musiikki 1600-luvulta - 1700-luvun ensimmäinen puolisko. Moskova, 1983.
• Vickers B. Retoriikan hahmot – musiikin hahmot? // Rhetorica, II (1984), s. 1–44.
• Dahlhaus C. Zur Geschichtlichkeit der musikalischen Figurenlehre // Festschrift Martin Ruhnke zum 65. Geburtstag. Neuhausen-Stuttgart, 1986, SS. 83–93.
• Bartel D. Handbuch der musikalischen Figurenlehre. Laaber, 1985; 6te elokuu, 2010, ISBN 978-3-89007-340-8 ; Englanti käännös - Musica Poetica. Lincoln: University of Nebraska Press, 1997.
• Niemöller K. W. Die musikalische Rhetorik und ihre Genese in Musik und Musikanschauung der Renaissance // Renaissance-Rhetorik: Essen 1990, hrsg. v. H. F. Plett. Berliini, 1993, SS. 285–315.
• Meister H. Musikalische Rhetorik und ihre Bedeutung für das Verständnis barocker Musik, besonders der Musik JS Bachs (Sonderdruck aus "Musica Sacra"). Regensburg, 1995.
• Krones H. Musik und Rhetorik // Die Musik in Geschichte und Gegenwart. Sachteil, Bd. 6. Kassel, Stuttgart, 1997.
• López Cano R. Música y Retórica en el Barroco. Barcelona: Amalgama Edicions, 2000. ISBN 978-84-89988-67-5 .
• Wilson B., Buelow G., Hoyt P. Retoriikka ja musiikki // The New Grove Dictionary of Music and Musicians. Lontoo, New York jne. 2001.
• McCreless P. Musiikki ja retoriikka // The Cambridge History of Western Music Theory. Cambridge: Cambridge University Press, 2002, s. 847-879.
• Brown M. Retoric // The Harvard Biographical Dictionary of Music, toim. kirjoittanut DMRandel. 4. painos Cambridge (Mass.), 2003, s. 721-723.
• Vasoli C. La retorica e la musica nella cultura umanistica // Musica e retorica, a cura di N. Bonaccorsi e A. Crea. Messina, 2004, s. 49-72.
• Palisca C. Musiikki ja retoriikka // Musiikkia ja ideoita 1600- ja 1700-luvuilla, toim. kirjoittanut Thomas J. Mathiesen. Urbana (Illinois), 2006, s. 203-232.
• Nasonov R. A. Johann Joachim Quantzin musiikillinen retoriikka // Moskovan konservatorion tieteellinen tiedote. Moskova, 2013, nro 1, s. 162-168.

Linkit

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen