Edward Ritz | |
---|---|
Syntymäaika | 17. lokakuuta 1802 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 23. tammikuuta 1832 [1] (29-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Ammatit | viulisti |
Työkalut | viulu |
Eduard Theodor Ludwig Ritz ( saksaksi: Eduard Theodor Ludwig Ritz [3] ; 17. lokakuuta 1802 Berliini - 23. tammikuuta 1832 ) oli saksalainen viulisti. Altoviulisti Johann Friedrich Ritzin (1767-1828) poika, säveltäjä Julius Ritzin vanhempi veli .
Hän alkoi opiskella musiikkia isänsä kanssa, sitten hän otti myös oppitunteja Pierre Rodelta . Hän opiskeli teoriaa ja sävellystä Carl Friedrich Zelterin johdolla , mukaan lukien Berliinin lauluakatemiassa , jossa Ritz lauloi usein tenoriosia . Hän debytoi solistina vuonna 1818, vuosina 1819-1825. hän soitti Berliinin hoviorkesterissa ja otti lopulta konserttimestarin viran, mutta sitten bändimestarin kanssa käydyn konfliktin vuoksi Spontini erosi. Vuonna 1819 hänestä tuli 10-vuotiaan Felix Mendelssohnin ensimmäinen viulunsoiton opettaja ; opiskelijaa ja opettajaa sitoivat ystävälliset suhteet, jotka kestivät Ritzin kuolemaan saakka ja jotka osittain perivät hänen nuorempi veljensä. Mendelssohnin varhainen viulukonsertto d-molli (1822) on omistettu Rietzille, ja hänen oletetaan myös esittäneen sen ensimmäistä kertaa, vaikka siitä ei olekaan olemassa luotettavia tietoja. Myöhemmin Mendelssohn omisti Ritzille myös useita ensemble-sävellyksiä.
Vuonna 1826 Ritzistä tuli filharmonisen seuran instrumentaaliyhtyeen perustaja, joka oli yhteydessä Zelterin johtamaan Berliinin lauluakatemiaan. Hän johti tätä ryhmää elämänsä loppuun asti - ja oli erityisesti säestäjä orkesterisävellyksessä, joka osallistui J. S. Bachin Matteus-passion esitykseen 11. maaliskuuta 1829: tämä konsertti pidettiin Mendelssohnin aloitteesta. , pidetään Bachin musiikin suosion elpymisen alkuna.
Kuollut tuberkuloosiin .
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
Bibliografisissa luetteloissa |
|