Arpi ( lat. rūma ) on märehtijöiden nelikammioisen mahalaukun ensimmäinen ja suurin osa . Sen tilavuus aikuisilla on jopa 80 % mahalaukun kokonaistilavuudesta .
Pitsi palvelee ruoan mikrobikäymistä. Selluloosaa fermentoivat symbioottiset protistit symbioottisten intrasellulaaristen bakteeriensa kanssa sekä spesifiset anaerobiset sienet [1] .
Arven etuosa on yhteydessä verkkoon ja ruokatorveen.
Arven seinät koostuvat kolmesta kerroksesta:
Yksi yleisimmistä märehtijöiden sairauksien muodoista, jolle on ominaista pötsin nestesisällön pH:n siirtyminen happamalle puolelle ja etenee hypotension, atonia tai ylivuotoilmiönä.
Taudin varhaisimmat merkit ovat eläimen kieltäytyminen ruokinnasta ja pötsin liikkuvuuden estyminen. Arpi on kohtalaisesti tai voimakkaasti täynnä rehumassaa. Jälkimmäinen on erityisen tyypillistä lehmien yliruokinnassa maissilla maitovahakypsyysvaiheessa. Tässä tapauksessa arpi on jonkin verran laajentunut ja sen rakenne on tiheä. Kohtuullinen määrä kaasua kerääntyy arven yläosaan. Eläin on sorrettu, liikkuu vastahakoisesti. Lihasvapinoita havaitaan anconeus-, takareisilihaksissa. Uloste on nestemäistä tai voi olla ripulia. Vaikeissa tapauksissa eläin ei pysty seisomaan, se makaa päänsä rintakehässä. Nenäpeili on kuiva, syljeneritys kohtalaista [2] .
Ennaltaehkäisyä varten on tarpeen sulkea pois eläinten vapaa pääsy rehuihin, jotka sisältävät runsaasti helposti sulavia hiilihydraatteja. Viljarehu tulee lisätä ruokavalioon vähitellen. Ruokavaliossa tulee aina olla riittävä määrä karkearehua, sillä sen osuuden pieneneminen voi aiheuttaa asidoosia jopa tavanomaisella viljarehumäärällä. Pitkiä taukoja eläinten ruokinnassa ei pitäisi sallia [2] .
| Märehtijöiden mahalaukun leikkeet _ | |
|---|---|