Runestone G 88, Kulver on vanhin tunnettu monumentti, joka sisältää täydellisen vanhemman riimurivin, futharkin.
Gamlebyn kansanopiston rehtori Hans Hansson löysi kiven kesällä 1903 yhdestä haudasta kaivattaessa hautausmaa kylverin tilasta ( ruots . Kylver ) puoli kilometriä etelään Stongin seurakunnasta, Gotlannista . , Ruotsi. Valitettavasti hautauksen eheys rikottiin kauan ennen kaivauksia, eikä muistomerkin alkuperäinen sijainti ole tiedossa. Oletetaan, että sitä käytettiin sarkofagin seinänä ja sen kaiverrettu puoli muutettiin hautausmaaksi. [1] Arkeologisten tietojen mukaan hauta on peräisin varhaiselta rautakaudelta, eli vuodelta 400 jKr. e.
Välittömästi löydön jälkeen kivi kuljetettiin Tukholman valtionhistorialliseen museoon , jossa se on edelleen nähtävissä. Näyttelyn inventaarionumero on 13436.
Muistomerkki on suorakaiteen muotoinen kalkkikivilaatta, jonka enimmäispituus on 1,05 m, leveys 0,70-0,75 m ja paksuus yläreunassa 9 cm. Laatan prosessoidulle puolelle on kaiverrettu kaksi vanhemman riimun kirjoitusta .
(f)uþarkg(w)hni(j)pėRstbemlŋdo- [2]
Se koostuu 25 merkistä, joista ensimmäiset 24 muodostavat vanhemman riimujärjestelmän, futharkin. Kirjoitus päättyy "joulukuusen" kaltaiseen symboliin, joka tulkitaan yleensä useita kertoja toistuvaksi riimuksi t tai yhdistettynä riimuna ta .
Kirjoituksen tulkinnasta on kaksi versiota. Ensimmäisen, "taikuuden" mukaan haudan sisällä oleva kirjoitus oli yksi hautajaislahjoista vainajalle; loitsu, joka mobilisoi kaikkien futhark-riimujen voiman, suojelee haudan rauhaa tai estää vainajan paluuta elävien maailmaan [3] [4] [5] . Toinen, "rationaalinen" versio viittaa siihen, että kiven käyttö haudan rakennusmateriaalina on toissijaista, ja sen tekstin olisi voinut kirjoittaa jo kauan ennen sitä esimerkiksi riimuista puhuva opettaja tai oppilas. harjoittelevat kirjoittamistaan [6] .
Siinä on 5 riimua ja se on palindromi .
su(e)us [2]
Sanan merkitys on edelleen epävarma huolimatta lukuisista tulkintayrityksistä, jotka alkoivat välittömästi muistomerkin löytämisen jälkeen. Leopold Frederic Loeffler tarjosi ensimmäisenä oman versionsa tulkinnasta. Hänen versionsa mukaan tämä latinan runeilla kirjoitettu sana olisi pitänyt lukea latinasta sveus . svecus - "ruotsalainen" [7] .
Sophus Bugge hylkäsi Lefflerin tulkinnan, koska hän piti kirjoitusta selvästi skandinaavisena. Mutta hän ei pitänyt omaa selitystään sueusta su ueu s ( sū wēu es ) - "pyhä (tämä)", "(tämä futhark) on pyhä" [8] .
Otto von Friesen ehdotti, että kirjoitus pitäisi lukea sulius , mutta ei yrittänyt tulkita sitä [9] . Von Friesenin lukeman perusteella Adolf Nuren käänsi siliun "perustaksi", yhdistäen tämän sanan muodoltaan ja merkitykseltään samankaltaisiin sanoihin sukulaiskielistä: gootti. sulja , keski-uusi saksa sul , muu ruotsi sula , OE tavu . Hän tulkitsi koko kirjoituksen "futhark on perusta" [10] . Karl Marstrander esitti sueus -
kirjoituksen symmetriasta lähtien hypoteesin, jonka mukaan kirjoitus olisi pitänyt lukea alkaen keskiriimusta e mihin tahansa suuntaan, eli eus . Marstrander piti e(h)us : a goottilaisena muotona vanhasta germaanisesta *ehwaR - "hevosesta" ja ehdotti, että sana voisi olla riimut kaivertaneen mestarin nimi tai vainajan nimi [11] [12 ] ] .
Arthur Norden uskoi, että palindromi sueus on riimuloitsu vainajan auttamiseksi, samanlainen kuin kaava suhurah : susih Nulebyn kivellä [13] . Samanlaisen näkökulman ilmaisi Eric Harding, hänen tulkinnassaan sana su-eus merkitsi "onnea", "hyvinvointia" ja jätettiin kiveen, jotta haudattu löytäisi rauhan haudasta eivätkä palaisi [14] . Suevs , " sueb " - tämä on Tineke Looyengan [15] tekemän kirjoituksen lukema ja tulkinta .