57 mm:n itseliikkuva ase SD-57

57 mm:n itseliikkuva ase SD-57

SD-57 Perejaslavin museossa
52-P-274
Luokitus itseliikkuva panssarintorjuntatykki
Taistelupaino, t 1.25
Tarina
Valmistaja
Vuosien kehitystä 1954-1957 _ _ _
Vuosia tuotantoa vuodesta 1954 lähtien
Toimintavuosia vuodesta 1957 lähtien
Myönnettyjen määrä, kpl. yli 12
Pääoperaattorit
Aseistus
Aseen kaliiperi ja merkki 57 mm 52-P-273
aseen tyyppi kiväärin ase
Aseen ammukset kaksikymmentä
Kulmat VN, aste. -8..+15
GN kulmat, asteet. -26..+26
nähtävyyksiä OP4A-50, MP1-50
Liikkuvuus
Moottorin tyyppi alkaen M-72
Moottorin teho, l. Kanssa. neljätoista
Maantienopeus, km/h jopa 36
(jopa 60 hinattaessa)
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

SD-57 (indeksi GAU  - 52-P-274 ) - Neuvostoliiton itseliikkuva panssarintorjuntatykki . Kehitetty OKB-9 :ssä Sverdlovskissa .

Luontihistoria

1950 -luvun alussa aloitettiin työ itseliikkuvien aseiden luomiseksi , joiden tärkein etu Neuvostoliiton sotilasjohdon mukaan oli mahdollisuus hinata traktorin takana , mutta samalla oli mahdollista liikkua itsenäisesti taistelukentällä. 57 mm panssarintorjuntatykkiin perustuvan itseliikkuvan aseen kehittäminen aloitettiin kilpailullisesti samanaikaisesti OKB-9 :ssä tunnuksella SD-57 ja OKBL-46 :ssa nimellä Ch-71 . Tehdas nro 9 toimitti ensimmäisen kuuden SD-57-aseerän marraskuussa 1954 . Vuoden 1954 loppuun mennessä valmistettiin 6 lisäasetta lisää. Vuoden 1955 testitulosten mukaan GRAU valitsi laitoksen nro 9 ehdottaman vaihtoehdon ja vuonna 1957 ase otettiin käyttöön [1] .

Suunnittelun kuvaus

SD-57 tykin ballistiset ominaisuudet ja piippu lainattiin kokonaan Ch-26 :lta , mutta käytettiin uutta kaksikammioista suujarrua . Vaihdon syynä oli Ch-26 aseen käyttökokemus , joka johti ikkunoiden urien reunojen halkeamiseen. Suujarrulla varustetun piipun pituus alkoi olla 4227 mm. Myös alkuperäinen jousitus on vaihdettu. Vasempaan runkoon asennettiin pyörä istuimella ja ohjauksella. Pyörä lainattiin Moskvich -autolta vahvistetulla renkaalla. Vetopyörät lainattiin GAZ-69 :stä ja ne varustettiin myös vahvistetuilla renkailla ja hitsatuilla levyillä. Rungon keskiosaan kiinnitettiin 20 patruunan laatikko, joka toimi istuimena kahdelle laskennan henkilölle aseen ollessa itseliikkuvana. Sänkyjen etummaisessa alaosassa polttoainesäiliöt hitsattiin ja yhdistettiin sänkyjen sisäonteloihin. Kuljetetun polttoaineen kokonaismäärä oli 35 litraa [1] .

Muutokset

Muistiinpanot

  1. 1 2 Shirokorad, 2000 , s. 617 618.

Linkit