Itseherätys on sähköisten värähtelyjen esiintyminen elektroniikkajärjestelmässä ilman ulkoisia vaikutuksia. Itseherätys johtuu järjestelmän tasapainon epävakaudesta. Tämä on fyysinen ilmiö, jonka ydin on, että lähtösignaali osuu vahvistimen tuloon. Tämä signaali vahvistetaan jälleen ja näytetään lähdössä, minkä jälkeen se palaa sisääntuloon. Tällainen signaalin syklinen liike saa aikaan värähtelyprosessin järjestelmän resonanssitaajuudella. Tämä ilmiö voi olla sekä ei-toivottu (heikentävä laitteiston ominaisuuksia) että toivottava, jota käytetään muodostamaan harmoninen signaali generaattoreissa.
Menetelmä generaattoreiden päänapojen magneettikentän herättämiseksi, jossa päänapojen käämitys saa virtaa ankkuri (roottori) käämyksestä. (Toisin kuin itseherätyksessä, itsenäisellä herätyksellä päänapojen käämit syötetään ulkoisesta virtalähteestä.)
Useimmiten itseherätystä käytetään tasavirtageneraattoreissa. Kun generaattori käynnistetään itseherätyksellä, kenttäkäämin alkuvirta syntyy EMF :stä , jonka ankkurin käämitys indusoi päänapojen jäännösmagneettikentällä. Itseherätyksen ylläpitämiseksi on välttämätöntä, että alkuvirta vahvistaa tätä kenttää. Ylimääräinen magneettivuo lisää ankkurin EMF:ää ja sen seurauksena virtaa päänapojen käämeissä. Kuitenkin magneettipiirin magneettisesta kyllästymisestä johtuen samat kasvavan herätevirran lisäykset vastaavat pienempiä magneettivuon lisäyksiä. Itseherätysprosessi jatkuu, kunnes ankkurin EMF ylittää virityskäämin jännitehäviön. Tietyllä magneettivuon arvolla syntyy sähköinen tasapaino, ja magneettivuon, ankkurin emf:n ja viritysvirran lisäys pysähtyy. Itseherätys voidaan suorittaa, kun virityskäämin resistanssin arvo ei ylitä tunnettua raja-arvoa, joka riippuu generaattorin sähköisistä parametreista.
Itseherätystä käytetään päänapojen käämien rinnakkais-, sarja- ja seka- (rinnakkaissarja) päällekytkemisessä suhteessa ankkurikäämiin. Jäännösmagneettivuon luomiseksi itseherätetyssä koneessa, joka jostain syystä on menettänyt päänapojen jäännösmagnetoinnin, virityskäämin läpi johdetaan halutun suunnan virta, joka saadaan ulkoisesta lähteestä.