" Anoppi " ( lat. Hecyra ) - Publius Terentius Afran (190-159 eKr.) koskettava komedia .
Terentius tunnetaan kreikkalaisten näytelmien muokkaamisesta, alkuperäiskappaleiden ideologisen suuntautumisen ja taiteellisen erikoisuuden säilyttämisestä, niiden tiukasta arkkitehtonisuudesta, johdonmukaisesta luonnehdinnasta ja vakavasta sävelestä. Erityisesti "Anoppi" [1] ilmestyi Publiuksen tekemän Menanderin "välitystuomioistuimen" muokkauksen seurauksena . Tämä on tarina aviomiehestä, joka syyllistyi väkivaltaan tulevaa vaimoaan kohtaan.
Tässä näytelmässä ei ole yhtäkään sarjakuvaa; muutamat kohtaukset, joissa esiintyy orjia , ovat kevyesti humoristisia, mutta eivät koskaan muutu pöyhkeiksi . Mitään juonittelua sinänsä ei ole. Juonen kehitys seuraa luonnollisesti hahmojen persoonallisuuksia. Teos on suunniteltu katsojan sympatiaksi vaikeaan tilanteeseen sotkeutuneita ihmisiä kohtaan.
Komedia epäonnistui kahdesti, koska Rooman yleisö piti parempana joko gladiaattorien taisteluita tai köydenkävelijän esitystä torilla. Jotkut saapuneista vain nukahtivat. Näytelmä kävi läpi vasta kolmannen tuotantonsa.
Huolimatta siitä, että kaikki päähenkilöt erottuvat muinaisesta aatelista , he joutuvat vaikeaan tilanteeseen Pamphilusin harkitsemattoman toiminnan vuoksi, joka otti vieraan tytön festivaaleilla haltuunsa. Pamphiluksen vaimo Filumena osoittautuu raskaaksi pian avioliiton jälkeen . Mirinna vie hänet luokseen piilottaakseen tämän tapahtuman. Pamphil kieltäytyy hyväksymästä jonkun toisen lasta, mutta käy ilmi, että tämä on väkivallan hedelmä. Nimi on peräisin yhdestä jaksosta, jossa hahmot yrittävät selittää Filumenan lentoa anopin kanssa käydyllä riidalla , joka liittyy perinteisiin stereotypioihin perhesuhteista.
Yksi ensimmäisistä näytelmän venäjäksi kääntäjistä oli luonnontieteilijä ja kirjailija Fjodor (Fjodor) Petrovitš Moiseenkov (Moiseenkov) (1754-1781). Vuonna 1768 hän käänsi komedian "kasvatustarkoituksiin", kun hän opiskeli Akateemisessa lukiossa . Nimellä "Ekira eli anoppi" käännös julkaistiin vuonna 1774 osana Terencen näytelmien kolmiosaisen kokoelman kolmatta osaa, joka julkaistiin Pietarissa vuosina 1773-1774 venäjänkielisillä rinnakkaisteksteillä. ja latina [2] :