Seleucia (teema)

Thema Seleucia ( kreikaksi θέμα Σελευκείας ; lat .  Thema Seleukeias ) on bysanttilainen teema (hallinnollinen oikeushenkilö), joka sijaitsee Vähä- Aasian etelärannikolla (nykyinen Turkki), jonka pääkaupunki on Seleucia-on-Kalikadne .

Historia

Myöhään antiikin aikana Seleucia-on-Calycadnen satama oli Rooman Isaurian provinssin pääkaupunki, ja sitä hallitsi Isaurian komitea [1] . 800-luvulla teema-aluetta hallitsi Kivirreotan meriteeman turmarkki ja sitten drungaria [ 1 ] [ 2 ] . 800-luvun alussa tulevan teeman alueella sijaitsi pieni klisura (linnoitettu rajaviiva), joka oli välissä suurten bysanttilaisten Kivirreotovin, Anatolikin, Kappadokian ja meren teemojen välissä ja rajoittui Abbasidien alueisiin. Kalifaatti Kilikiassa Lamosjoen varrella [3] [4] . Arabimaan maantieteilijöiden Kudam ibn Jafarin ja ibn Khordadbehin mukaan klisura sisälsi pääkaupungiksi Seleucian ja kymmenen muuta linnoitusta, joissa oli 5000 varuskuntaa, joista 500 oli ratsuväkeä [3] [4] .

Klisura nostettiin täysimittaiseksi teemaksi Romanos I Lekapenoksen hallituskauden ympärillä, todennäköisesti noin vuosina 927-934 [3] [4] [5] . Keisari Konstantinus VII:n Porphyrogenituksen teoksen "Imperiumin hallinnosta " mukaan teema jaettiin kahteen osaan, joista toinen sisäpuolelta ja toinen rannikolta [4] .

Alue joutui seldžukkien käsiin Manzikertin taistelun jälkeen vuonna 1071. Tuolloin alueen vuoristoalueilla asuivat pääasiassa armenialaiset, jotka muuttivat sinne viime vuosisadalla [6] . Bysanttilaiset valtasivat alueen takaisin ja linnoittivat Seleucian ja Korikin kaupungit vuonna 1099/1100, minkä jälkeen siitä tuli jälleen Bysantin duxin kotipaikka. Thema Seleucia oli edelleen Bysantin provinssi, kunnes vuoden 1180 jälkeen armenialainen Kilikian kuningaskunta valloitti sen [1] [7] .

Muistiinpanot

  1. 1 2 3 Kazhdan, 1991 , s. 1866
  2. Hild & Hellenkemper, 1990 , s. 45, 47, 403
  3. 1 2 3 Hild & Hellenkemper, 1990 , s. 403
  4. 1 2 3 4 Pertusi, 1952 , s. 147-148
  5. Oikonomides, 1972 , s. 250
  6. Hild & Hellenkemper, 1990 , s. 62, 403
  7. Hild & Hellenkemper, 1990 , s. 67–74, 403

Kirjallisuus