Sigebert III

Sigebert III ( fr.  Sigebert III ; 9. lokakuuta 630 ja 19. tammikuuta 631  - 1. helmikuuta 656 ) - Merovingien dynastian frankkien kuningas , joka hallitsi vuosina 632 - 656 Austrasiassa . Pyhä roomalaiskatolinen kirkko .

Nimi Sigebert on käännetty frankista " loistava valloittaja" .

Elämäkerta

Hallitus Pepin Landenskyn johdolla

Sigibert III, Dagobert I :n poika , syntyi 9. lokakuuta 630 ja 19. tammikuuta 631 välisenä aikana tytölle nimeltä Ragnetrude, jonka Dagobert vei sänkyynsä tehdessään kuninkaallisen kiertueen Akvitaniassa kahdeksantena hallitusvuotensa vuonna 629 [1] . Pojan kummisetä oli hänen setänsä, Akvitanian kuningas Charibert II [2] . Hänen isänsä nimitti hänet Austraasian kuninkaaksi vuonna 632 paikallisen aristokratian pyynnöstä. Nuorelle Sigibertille, joka oli vain 2-vuotias valtaistuimelle nouseessaan, hallitsivat Kölnin arkkipiispa Kunibert ja herttua Adalgisel .

Dagobert I:n kuoleman jälkeen Austrasian majuri Pepin Landenista , joka palasi Pariisista , jossa hän oli ollut pitkään kuninkaan kanssa, ja muut austrasian herttuat, jotka olivat aiemmin olleet Dagobertin alamaisia, julistivat yksimielisesti Sigibert III:n heidän omakseen. kuningas. Pepin ja Kunibert, jotka olivat olleet hyviä ystäviä ennenkin, yhdistyivät jälleen ja sopivat aina auttavansa ja tukevansa toisiaan. Austraasian aatelisiin luottaen he lähettivät kuningas Sigibert III:n puolesta suurlähetystön pyytämään kuningatar Nantildaa ja Neutrian kuningasta Clovis II : ta antamaan heille Austrasiaa vastaavan osuuden Dagobert I:n kassasta. Kuninkaallinen kassa jaettiin kolme yhtä suurta osaa. Kuningatar Nantilde sai kolmanneksen kaikesta Dagobertin keräämästä, toinen osa annettiin Neutrian kuninkaalle Clovis II:lle ja Cunibert ja Pepin Landenista toimittivat Sigibertin osuuden Metziin , missä se esitettiin kuninkaalle ja tämä hyväksyi.

Majuri Pepin kuoli noin vuotta myöhemmin (noin 640). Hänen kuolemansa syöksyi syvään suruun kaikki austrasialaiset, jotka rakastivat häntä hänen huolenpidostaan ​​oikeudenmukaisuudesta ja hänen hyveistään. Kuningas ei kuitenkaan halunnut uskoa pormestarin virkaa pojalleen Grimoald vanhemmalle , vaan miehelle, joka oli suvereenin mentori - Ottolle , Weissemburg -perheen jäsenelle, joka oli vihamielinen pipinidejä kohtaan . Otto, jolla ei ollut riittävää määrää kannattajia, ei kuitenkaan kyennyt vastustamaan kapinoita, jotka puhkesivat Zarein-kansojen keskuudessa Dagobert I:n kuoleman jälkeen.

Mellakat idässä

Ensin vuonna 640 thüringenit ilmestyivät herttuansa Radulfin johdolla , vaikka hän oli Dagobert I :n suojattu. Kun kuningas oli vain yksitoistavuotias, hän johti henkilökohtaisesti armeijaansa. Hän ylitti Reinin armeijansa kanssa, ja kaikki hänen valtakuntansa ihmiset, jotka asuivat joen takana, liittyivät häneen. Alussa Sigibertin armeija voitti Chrodoaldin pojan nimeltä Phara , Radulfin rikoskumppanin. Farah itse tapettiin, ja kaikki hänen kansansa, joka saattoi paeta kuolemaa, orjuutettiin.

Sen jälkeen Austraasian armeija marssi nopeasti Thüringeniin . Tämän kuultuaan Radulf aitaa asemansa Unstrutin korkealla rannalla vahvalla aidalla ja kokosi armeijansa ja perheensä sisälle, valmistautui piiritykseen. Sigebert lähestyi armeijansa ja perusti leirin. Itse taistelu Sigibertin nuoruuden ja frankkien yhtenäisen komennon puutteen vuoksi ei kuitenkaan ollut heidän edunsa. Radulf teki odottamattoman laukauksen ja voitti frankit. Useita tuhansia frangia putosi, suurin osa heidän armeijastaan. The Chronicle of Fredegar raportoi , että lyöneet frankit lähtivät lentoon ja jättivät Sigibertin itkemään satulaansa. Vain herttuoiden Grimoaldin ja Adalgiselin väliintulo pelasti kuninkaan kuolemasta.

Seuraavana päivänä Sigibertillä ja hänen kansallaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä rauha Radulfin ehdoilla ja palata Reinille. Radulf sen sijaan alkoi pitää itseään Thüringenin kuninkaana , solmi liittoutuman vendien kanssa ja aloitti neuvottelut muiden naapurikansojen kanssa. Vaikka hän ei hylännyt Sigibertin ylivaltaa, itse asiassa hän teki kaikkensa heikentääkseen valtaansa.

Thüringeniä tukivat sitten alemannit . He lopettivat Otton, joka joutui alemaanilaisen herttua Leutarin iskujen alle . Näin Grimoaldille avautui tie, ja hän otti vapaasti pormestarin tehtävän ja koko valtakunnan hallinnan (n. 642 ). Todennäköisesti samoihin aikoihin friisit valloittivat kuningas Aldgislin johdolla Dorestadin ja Utrechtin .

Sigibert III adoptoi Grimoaldin pojan

Koska Sigibertillä ei ollut lapsia, majuri Grimoald onnistui vakuuttamaan kuninkaan adoptoimaan yhden lapsistaan, jolle annettiin kuninkaallinen nimi Childebert . Kuitenkin silloin kuningatar Himnechild synnytti "ihmeen kautta lähetetyn" lapsen, nimeltä Dagobert . Näytti siltä, ​​että tämän olisi pitänyt sulkea päättäväisesti tie valtaan ennen adoptoitua Childebertiä, mutta Grimoaldilla oli asiasta erilainen mielipide. Kun Sigibert III kuoli vuonna 656 , saatuaan pyhimyksen maineen, mikä synnytti ainakin Lorrainessa hänen todellisen kulttinsa, pormestari ryntäsi pitämään pienen Dagobertin munkina ja luovutti hänet piispa Poitiers Didolle . Hän vei pojan yhteen Irlannin luostarista , ja Grimoald Childebertin poika julistettiin kuninkaaksi.

Sigibert III:n kuolema ja kanonisointi

Sigibert perusti lukuisia luostareita, mukaan lukien Stavelotin ja Saint-Martinin luostarit Metzissä . Paavi Martin I kääntyi hänen puoleensa saadakseen tukea hänen taistelussaan monotelismia (kristologinen väärä oppi) vastaan.

Sigibert III hallitsi 24 vuotta ja tapettiin salaliiton seurauksena 1. helmikuuta 656 kahdentenakymmenentenäkuudentena elämävuotena. Hänet haudattiin Pyhän Martinin luostariin Metzissä. Ranskan vallankumouksen aikana häpäisyn Sigibertin jäänteet ovat Nancyn kaupungin katedraalissa .

Vaikka Sigibert ei ollut menestyvä kuningas, häntä kunnioitetaan useiden luostarien, sairaaloiden ja kirkkojen perustajana. Katolinen kirkko kanonisoi hänet, hän on Nancyn kaupungin suojeluspyhimys . Yleisesti ottaen Sigibertiä pidetään oikeutetusti ensimmäisenä Merovingien dynastian niin sanotuista "laisista kuninkaista " .

Muistiinpanot

1. ↑ Fredegar . Kroniikka, kirja. IV , 59.
2. ↑ Fredegar . Kroniikka, kirja. IV , 62.

Kirjallisuus

• Fredegar . Kroniikka, kirja. IV/ / Fredegarin kronikin neljäs kirja jatkoineen. — Lontoo: Thomas Nelson and Sons Ltd, 1960.
• Frankien historian kirja = Das Buch von der Geschiche der Franken . // Quellen zur Geschichte des 7. und 8. Jahrhunderts. Ausgewaehlte Quellen zur deutschen Gechichte des Mittelalters. - Darmstadt, 1982. - T. 4a.
• Länsi-Eurooppaa . // Maailman hallitsijat. Kronologiset ja genealogiset taulukot maailmanhistoriasta 4 osassa. / Kokoonnut VV Erlikhman . - T. 2.

Linkit

• DAGOBERT I 629-639, SIGEBERT III 634-656, DAGOBERT II  676-679 . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 6. helmikuuta 2012.
• Sigibert III von Frankenkoenig  (saksa) . Genealogie Mittelalter: Mittelalterliche Genealogie im Deutschen Reich bis zum Ende der Staufer. Haettu 6. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 19. toukokuuta 2012.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri katalaani Larussa Allgemeine Deutsche Biographie Britannica (verkossa) Brockhaus Universalis
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa BNF : 126536315 GND : 103078886 ISNI : 0000 0003 8241 4751 SUDOC : 050621114 VIAF : 264713085 WorldCat VIAF : 264713085