Neuvostoliiton ja Turkin neuvottelut keskinäisen avun sopimuksesta salmien ja Mustanmeren alueella käytiin huhtikuusta lokakuuhun 1939. Ne olivat osa prosessia, jonka tavoitteena oli luoda kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä. Ensinnäkin Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja V.M. Molotov lähetti Turkille ehdotuksen, että "järjestäisi keskinäinen neuvottelu Turkin ja Neuvostoliiton edustajien välillä ja hahmotelisi mahdollisia toimenpiteitä suojautuakseen hyökkäystä vastaan". 29. huhtikuuta - 5. toukokuuta 1939 Ankarassa Neuvostoliiton ulkoasioiden kansankomissaarin apulaiskomisaari V. P. Potemkinin vierailun aikana tapahtui Neuvostoliiton ja Turkin välisten neuvottelujen ensimmäinen vaihe. Samanaikaisesti huhtikuussa 1939 aloitettiin neuvottelut Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ranskan välillä, joiden tarkoituksena oli luoda keskinäisen avun mekanismi hyökkäystapauksissa, sekä englantilais-ranskalaiset ja turkkilaiset neuvottelut. Neuvostoliiton ja Turkin välisen sopimuksen allekirjoittaminen riippui pitkälti siitä, pystyivätkö Neuvostoliitto ja Iso-Britannia sopia yhteisistä toimista hyökkäystä vastaan, sillä Neuvostoliiton ja Turkin välinen sopimus nähtiin osana kollektiivista turvallisuusjärjestelmää. Tästä on osoituksena se, että kesällä 1939 käydyissä Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ranskan välisissä neuvotteluissa keskinäistä avunantoa koskevan kolmikantasopimuksen tekemisestä neuvostopuoli ilmoitti haluavansa tehdä kahdenvälisen sopimuksen keskinäistä apua Turkin kanssa. Britit puolestaan yrittivät käyttää Neuvostoliiton ja Turkin välisiä neuvotteluja Britannian Turkin-suurlähettilään Knatchbull-Hughessenin sanoin "liittämään Neuvostoliitto länsivaltojen kanssa ja heikentämään Venäjän ja Saksan liittoa". Turkin hallitus piti kuitenkin sopimuksen allekirjoittamista neuvostopuolen ehdottamilla ehdoilla, koska Turkin ulkoministeri Saracoglun mukaan jos Saksan varaus hyväksyttäisiin, "Neuvosto-Turkki-sopimuksen arvo olisi nolla. "