Frankofonien liitto (Flanderi) ( fr. Union des Francophones , UF ) on luettelo neljästä ranskankielisestä puolueesta, jotka ovat toimineet yhtenä blokina vuodesta 1998 Flanderin maakunnan paikallisviranomaisten maakunta- ja aluevaaleissa. Brabant , erityisesti Bryssel-Halle-Vilvoorden piirissä , vähemmässä määrin Leuvenin vaalipiirissä (vuodesta 2011 - Pohjois-Brabantin yksittäisessä vaalipiirissä). Siihen kuuluu Belgian kolmen suurimman ranskankielisen puolueen ( Reformist Movement , Humanist Democratic Center ja Sosialistipuolue ) sekä Reformistisesta liikkeestä eronneen DéFI- puolueen edustajia, jotka puoltavat kansalaisten oikeuksien aktiivisempaa suojelua. frankofonivähemmistö Flanderissa.
Puolue luottaa Brysselin periferian melko suureen frankofoniseen äänestäjäkuntaan , jonka ainoa virallinen kieli on hollanti. Puolueen toiminnan erikoisuus on se, että Flanderin viralliset viranomaiset eivät tunnusta ranskankielisen vähemmistön olemassaoloa vuoden 1963 jälkeen, jolloin Belgian kieliraja vahvistettiin. . Koska äidinkielen kysymys jätettiin Belgian väestönlaskennan ulkopuolelle vuoden 1947 jälkeen , paikallisvaalit auttavat (ainakin osittain) määrittämään frankofonien osuuden syrjäisissä kunnissa. Frankofonien liitolla on suurin suosio 6 reunakunnassa niin sanotuilla kielihemmotteluilla , joissa frankofonien osuus on nyt 60-85 %. Syrjäisillä alueilla, joilla ei ole kielioikeuksia, se saa 5-20 % äänistä. Puolueen näkemykset ovat liberaaleja, vasemmistolaisia. Puolueella on oma verkkolehti " Carrefour " (Le Carrefour), joka julkaisee tiedotteita erilaisista tutkimuksista Flanderin frankofonien elämästä.
Frankofoniliitto voitti vuoden 2009 vaaleissa 7 % Flanderin Brabantin provinssin äänistä ja sijoittui 7. sijalle. Samalla siitä tuli maakunnan ainoa puolue, jonka prosenttikasvu oli positiivinen (+0,5 %) edellisiin 2004 vaaleihin verrattuna . Alueista, joilla ei ole kielietuja, menestynein oli Zaventeman (25,9 %) ja Hallen (22,1 %) piirikunnissa [1] .
Lisäksi 7 % Flanderin Brabantissa saaduista äänistä riitti siihen, että puolue ylitti esteen neljäntenä vuonna peräkkäin ja lähetti edustajansa Flanderin senaattiin (1 paikka). Puolueelta puuttui alle 5000 ääntä saadakseen 2 paikkaa.