| Helgolandin taistelu | |||
|---|---|---|---|
| Pääkonflikti: Tanskan sota | |||
| Helgolandin meritaistelu. J. Püttnerin maalaus | |||
| päivämäärä | 9. toukokuuta 1864 | ||
| Paikka | Pohjanmerellä , lähellä Helgolandia | ||
| Tulokset | tanskalaisten taktinen voitto | ||
| Vastustajat | |||
|
|
|||
| komentajat | |||
|
|||
| Sivuvoimat | |||
|
|||
| Tappiot | |||
|
|||
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |||
Helgolandin taistelu oli meritaistelu Itävallan-Preussin-Tanskan sodan aikana vuonna 1864 . Se tapahtui 9. toukokuuta 1864 lähellä Helgolandin saarta (silloin kuului Iso-Britanniaan) Pohjanmerellä yhdistyneiden Itävalta-Preussin ja Tanskan laivueiden välillä.
Itävallan ja Preussin välillä helmikuussa 1864 alkaneen sodan aikana Tanskaa vastaan Schleswigin erottamiseksi siitä Saksan tärkeimmän sataman , Hampurin , esti Pohjanmerellä toiminut tanskalainen laivue kapteeni 1. arvon E. Swensonin johdolla. . Vastatakseen tanskalaisia liittoutuneet pakotettiin vetämään laivastonsa Välimereltä. Jo ennen sodan julistusta Preussi veti pois kapteeni Klattin laivueen (1 pyörällinen muistio, 2 tykkivenettä), joka oli Kreikan vesillä. Huhtikuussa Klatt saapui Pohjanmerelle, mutta ei uskaltanut lähteä taisteluun paljon vahvemman tanskalaisen laivueen kanssa ennen kuin liittolaiset lähestyivät ja seisoivat Alankomaiden Texel-saaren edustalla.
Itävalta lähetti Pohjanmerelle Adrianmereltä voimakkaan laivueen vara-amiraali B. von Wullerstorfin johdolla - armadillon, linjan ruuvilaivan, korvetin, aseistetun höyrylaivan ja kaksi tykkivenettä sekä levanttilaivueen. kapteeni 1. luokan V. von Tegetthoffin komento - kaksiruuvifregatti, korvetti ja tykkivene. Tegetthoff ohitti merkittävästi Itävallan päälaivueen ja käskettiin toimimaan itsenäisesti muodostaen yhteyden Preussin aluksiin. Huhtikuun 24. päivänä Swenson, saatuaan tiedon itävaltalaisten lähestymisestä, vetäytyi täydentämään tarvikkeita Norjan rannikolle. Klatt-laivue siirtyi Texelistä Cuxhaveniin Elben suulle , jonne Tegetthoff saapui 1. toukokuuta kahdella fregatilla (korvetti ja tykkivene hajosi matkalla).
5. toukokuuta tanskalainen laivue palasi Helgolandiin, missä se sijaitsi brittiläisten viranomaisten ystävällisen asenteen ansiosta. Britit antoivat tanskalaisille tietoja itävaltalaisten ja preussilaisten alusten pienestä määrästä. Swenson päätti kukistaa vihollisen ennen kuin Itävallan päälentue lähestyi. Tegetthoff, joka oli ottanut komennon liittoutuneiden yhdistettyjä laivastojoukkoja, oli myös päättänyt ryhtyä välittömästi toimiin pakottaakseen tanskalaiset poistamaan Elben suulla olevan saarron. Aamulla 9. toukokuuta 1864 itävaltalaiset fregatit ja preussilaiset pienet alukset lähtivät Cuxhavenista avomerelle ja huomasivat pian pohjoisesta tulevan vihollislentueen savun.
Tanskalaiseen laivueeseen kuuluivat 44-tykkinen ruuvifregatti Jylland (Jylland) ja 42-tykkinen Nils Yuel (Swensonin lippulaiva) sekä 16-tykkinen ruuvikorvetti Heimdal. Tanskalaisilla oli 12 tykkiä fregateissa ja kaksi tykkiä korvetissa. Itävaltalaisissa fregateissa - 50-tykkisessä Schwarzenbergissä (Tegetthoffin lippulaiva) ja 31-tykkisessä Radetzkyssä - oli vain 7 kivääritykkiä kahdelle. Preussilaisissa tykkiveneissä "Blitz" ja "Basilisk" seisoi yksi sileäputkeinen ja yksi kivääritykki. Pyörällinen muistio "Preussische Adler" (Klattin lippulaiva) oli aseistettu neljällä sileäputkeisella aseella. Siten itävaltalaisilla ja preussilaisilla oli 87 asetta tanskalaisia 102 vastaan, mutta tanskalaisia 26 vastaan vain 9 kivääriase. Tämä antoi tanskalaisille vakavan etumatkan ja tarkkuuden. Itävaltalaisten ja preussilaisten eduksi vain osa laivaston tykistöstä oli sijoitettu pyöriviin koneisiin, mikä mahdollisti niiden käytön molemmin puolin. Koska heikot preussilaiset tykkiveneet eivät olleet sotilaallisesti kovin tärkeitä, taistelun tuloksen ratkaisi kahden itävaltalaisen ja kolmen tanskalaisen laivan törmäys.
Noin kello yhden aikaan iltapäivällä vastustajat olivat suoraan toistensa näkyvissä. "Schwarzenberg" avasi ensimmäisenä tulen 3,5 mailin etäisyydeltä, mutta ei onnistunut. Kun laivueet lähestyivät 1,8 mailia, molemmat osapuolet alkoivat ampua. Hitaasti liikkuvat preussilaiset tykkiveneet jäivät itävaltalaisten fregattien taakse ja tuskin osallistuivat taisteluun, lisäksi Tegetthoff yritti asettua preussilaisten ja tanskalaisten väliin suojellakseen heikkoja liittolaisia.
Itävaltalaiset ja tanskalaiset laivat lähestyivät vähitellen jopa 370 m. Itävaltalaiset keskittivät tulensa Jyllandiin, tanskalaiset Schwarzenbergiin. Itävallan lippulaiva kärsi pian vakavia vaurioita, yksi Niels Yuel jatkoi ampumista siihen, ja Jylland ja Heimdal suuntasivat Radetzkyyn. Noin klo 15.30 Swenson aloitti ohjailun yrittäen kiertää itävaltalaisia ja hyökätä preussilaisia tykkiveneitä vastaan, mutta Tegetthoff kääntyi lounaaseen ja suojeli jälleen heikkoja liittolaisia viholliselta. Tällä hetkellä "Schwarzenberg" joutui raskaan pitkittäistulen alle. Pommin räjähdys sytytti etumaston tuleen, palavia purjeen paloja alkoi pudota kannelle. Tulipalon syttyminen uhkasi jauhemakasiinia, palopumput sammutettiin.
Tegetthoff joutui vaikeaan tilanteeseen ja käänsi haaksirikkoutuneen aluksensa luoteeseen vetäytyäkseen Helgolandiin ja turvautuakseen neutraaleille Britannian vesille. Palavan Schwarzenbergin vetäytymisen peittivät taisteluun osallistuneet Radetzky- ja preussilaiset tykkiveneet, jotka ampuivat kaukaa raskaista aseistaan. Swenson antoi käskyn ajaa takaa perääntyvää vihollista, mutta ohjauspyörän vaurioitumisen vuoksi Jylland ei kyennyt heti täyttämään tätä käskyä (preussilaiset katsoivat tämän osuneen tanskalaisen vahvimman laivan omaksi). Tämän seurauksena Itävalta-Preussin laivue onnistui saavuttamaan Ison-Britannian vesille. Helgolandin lähellä ollut englantilainen fregatti Aurora otti tilanteen tarkkailun alle ja tanskalaiset joutuivat lopettamaan takaa-ajon klo 16.30. Schwarzenbergillä he onnistuivat selviytymään tulipalosta katkaisemalla palavan maston ja ryhtyivät kiireesti korjaamaan vaurioita.
Itävaltalaiset menettivät taistelussa 37 kuollutta ja 93 haavoittunutta. Tanskalaisten tappiot olivat paljon pienemmät - 14 kuoli ja 54 haavoittui. Myös itävaltalaiset alukset kärsivät taistelussa paljon vakavammin. "Schwarzenberg" sai noin 80 osumaa, kun taas eniten kärsineet tanskalaiset "Jylland" - vain 20. Saaduista vahingoista huolimatta tanskalainen laivue jatkoi risteilyä merellä saaren lähellä odottaen itävaltalaisia ja preussialaisia. Toukokuun 10. päivän yönä Tegetthoff onnistui kuitenkin livahtamaan tanskalaisten ohi purjeiden alla ja palasi Cuxhaveniin.
Vaikka taktisesti tanskalaiset voittivat selkeän voiton, taistelun menestys katsottiin molemmille osapuolille. Sen mielipiteen kannattajat, että Tegetthofista tuli Helgolandin voittaja, väittävät, että hän onnistui ratkaisemaan strategisen ongelman - pakottamaan tanskalaiset poistamaan Elben suulla olevan saarron. Svenson ei kuitenkaan vetänyt laivuetaan laivojensa saamien vahinkojen vuoksi, vaan 12. toukokuuta voimaan tulleen aselevon vuoksi. Siten vain hänen laivueensa (mukaan lukien heikoimmat preussilaiset tykkiveneet) pelastaminen voimakkaimman vihollisen aiheuttamalta tuholta voidaan asettaa Tegetthofin ansioksi. Tanskalaisten taktinen voitto ei voinut muuttaa koko Tanskan sodan valitettavaa kulkua. Vihollisuuksien alkaessa kesäkuun lopussa Pohjanmerta hallitsi jo kokonaan siihen mennessä sinne saapunut vahva itävaltalainen laivue. Rohkeuden vuoksi Helgolandissa Tegetthof ylennettiin pian kontraamiraaliksi. Tanskalainen laivue toivotettiin juhlallisesti tervetulleeksi Kööpenhaminassa. Fregatti "Jylland" säilytettiin merihistorian muistomerkkinä ja osallistujana Tanskan historian viimeiseen laivuetaisteluun.
| Itävallan, Preussin ja Tanskan sodan taistelut (1864) | ||
|---|---|---|