| Manolis Statakis | |
|---|---|
| Μανώλης Σταθάκης | |
| Syntymäpaikka | Asopos, Molai Laconia |
| Kuolinpäivämäärä | 3. maaliskuuta 1949 |
| Kuoleman paikka | Caria, Corinthia |
| Liittyminen | Kreikka |
| Armeijan tyyppi | partisaaniarmeija |
| Sijoitus | Kreikan demokraattisen armeijan everstiluutnantti |
| käski | Kreikan kansan vapautusarmeijan ja Kreikan demokraattisen armeijan yksiköt |
| Taistelut/sodat | Kreikan ja Italian sota , Kreikan vastarinta , Kreikan sisällissota |
Manolis Statakis ( kreikaksi Μανώλης Σταθάκης : ? - 3. maaliskuuta 1949 ) - kreikkalainen upseeri ja kommunisti, Kreikan kansan vapautusarmeijan (ELAS) ja Peloponnesin demokraattisen armeijan (DSE) komentaja Kreikassa .
Manolis Statakis syntyi Asopoksen kylässä lähellä Molain kaupunkia Laconiassa . Hän valmistui Evelpidien sotakoulusta . Nuorempana luutnanttina ja komppanian komentajana hän osallistui Kreikan ja Italian sotaan (1940-1941), joka voitti kreikkalaisten aseiden. Kolminkertaisen, saksalais-italialais-bulgarialaisen, Kreikan miehityksen (1941-1944) alkaessa hän liittyi Kreikan kansan vapautusarmeijaan (ELAS) ja otti johtoon Peloponnesoksen 8. ELAS-rykmentin komppaniaa [1] . . Syksyllä 1942 hänestä tuli Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) jäsen. Huhtikuussa 1944 ELAS-yksiköt tehostivat toimintaansa liittoutuneiden komennon pyynnöstä koko Kreikassa ja erityisesti Peloponnesoksella luodakseen vaikutelman tulevasta liittoutuneiden maihinnoususta tälle niemimaalle ja kääntääkseen huomion pois suunnitellusta maihinnoususta. Sisilia . Saatuaan tiedon, että saksalainen kenraalimajuri Franz Krech, 41. linnoitusdivisioonan [2] komentaja , meni Peloponnesoksen eteläpuolelle tarkastamaan niemimaalla olevia linnoituksia, ELAS Peloponnesen johto päätti väijyä ja hyökätä kenraalin autokortille. . Samaan aikaan, kuten yksi ELAS Peloponnesoksen johtajista, Nikos Belogiannis myöhemmin totesi, partisanikomento oli tietoinen siitä, mitä saksalaisen kenraalin murha oli täynnä [3] . Statakisin komentaman 8. ELAS-rykmentin kaksi ryhmää asetti väijytyksen Gaganian asemalle Molaissa [4] [5] . 27. huhtikuuta 1944 noin tunnin kestäneen taistelun aikana kenraali ja 3 hänen mukanaan ollutta upseeria kuolivat. 16 muuta Wehrmachtin sotilasta ja upseeria kuoli tai vangittiin [6] :172 . Vastauksena 1. toukokuuta 1944 Saksan komento teloitti 200 kreikkalaista kommunistia Ateenassa . Vapautumisen jälkeen, ns. "Valkoista terroria", Statakisia, kuten tuhansia muita kommunisteja ja entisiä ELAS-taistelijoita, vainosivat monarkistit ja entiset yhteistyökumppanit. Hänet pakotettiin turvautumaan Parnon -vuorelle , missä hän yhdessä muiden tovereidensa kanssa järjesti itsepuolustusyksikön, josta tuli Kreikan demokraattisen armeijan (DSE) tulevan Parnonin muodostumisen ydin. Maaliskuussa 1947 hän otti komentoonsa DSE-yksiköt Arcadiassa ja huhtikuussa 1948 yksiköt Argolissa ja Corinthiassa . Hänelle myönnettiin ylipäällikön käskystä DSE:n everstiluutnantti [7] : 864 . 30. elokuuta 1948 Statakis osallistui DSE:n yksiköiden epäonnistuneeseen yritykseen valloittaa strateginen Demitsanan kylä niemimaan keskustassa [8] . Peloponnesoksen maantieteellisen eristyneisyyden vuoksi, ilman aineellista tukea ja hallituksen ilmailua, laivastoa, armeijaa ja panssaroituja ajoneuvoja, Peloponnesoksen DSE (III-divisioona) voitti vuoteen 1949 mennessä. DSE:n sankarillinen III-divisioona sai asetoverien keskuudessa ja historiografiassa nimen "Division of the Dead" [9] : Noin 3200 taistelijasta 3000 kaatui taistelukentällä [10] . Maaliskuun 3. päivänä 1949 pieni Statakis-joukko pysähtyi Korinthian Karian kylään odottamaan lumimyrskyä. Kuninkaalliset joukot piirittivät osastoa, kävivät taistelun ja käyttivät loppuun heidän pienet ammukset. Statakis teki itsemurhan ampumalla viimeisen patruunan revolveristaan. Ennen sitä ja myöntyen vakavasti haavoittuneen ja ilman ampumatarvikkeita jääneen partisaani Yannula Yanakuran ("kapteeni Perdikasin" sisar), joka ei halunnut joutua monarkistien vangiksi, hän tappoi hänet toiseksi viimeisellä laukauksellaan. revolveri [11] .