Strateginen yhteistyö
Strateginen liitto ( strateginen liitto ; englanti strateginen liitto ) on kahden tai useamman itsenäisen yrityksen välinen pitkäaikainen sopimus yhteistyöstä tuotemyynnin, tutkimuksen ja kehityksen , tuotteiden valmistuksen, teknologian kehittämisen ja muiden asioiden alalla.
Määritelmä
Amerikkalaisten taloustieteilijöiden Arthur Thompsonin ja John Formbyn mukaan strategiset liittoutumat ovat yritysten välisiä yhteistyösopimuksia, jotka ylittävät yritysten välisen normaalin liikesuhteen, mutta eivät tarkoita yritysostoja tai yleisen kumppanuuden perustamista [1] .
V. Sokolovin mukaan strateginen allianssi on suljettu, pitkäaikainen, molempia osapuolia hyödyttävä sopimus kahden tai useamman kumppanin välillä, jonka tarkoituksena on vahvistaa osallistujien kilpailuasemaa ja johon liittyy resurssien, tiedon ja valmiuksien vaihto [2] .
Useat taloustieteilijät määrittelevät strategisen allianssin yritysten toiminnan koalitio-organisaatiomuodoksi, joka käyttää joukkoa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on: saada pitkän aikavälin etuja koordinoimalla markkina- ja tuotantotoimintojen eri tasoilla allianssiin kuuluvien yritysten kanssa. ; tuotanto- ja myyntikustannusten vähentäminen ja kilpailukyvyn lisääminen; pitkän aikavälin kilpailuetujen saavuttaminen [3] .
Strategisen liittoutuman muodot
Strateginen allianssi voi sisältää useita organisaatiomuotoja [3] :
- yhteisyritykset;
- lisenssisopimukset;
- pitkäaikaiset sopimukset tuotteiden toimittamisesta tai ostosta;
- yhteiset tutkimus- ja kehitysohjelmat;
- Markkinointiverkostojen keskinäinen tarjoaminen; ja
- muu.
Strategisten liittoutumien tavoitteet
Strategisten liittoutumien tavoitteita ovat [1] :
Strategisten liittoutumien ominaisuudet
Liiton perustajat säilyttävät täyden oikeudellisen ja taloudellisen riippumattomuuden. Sama yritys voi olla useiden strategisten allianssien jäsen.
Strategisten liittoutumien tyypit
Strategisia liittoutumia on 2 ryhmää:
Lisäksi varaa:
- Horisontaaliset liittoutumat - luodaan yritysten kanssa, jotka harjoittavat liiketoimintaa samassa tuotantoprosessin vaiheessa ja tarjoavat samat palvelut (liitto Deutsche Telecomin, France Telecomin ja Sprintin (USA) välillä);
- Vertikaalisia liittoutumia muodostetaan raaka-aineiden toimittajien tai tuotteiden kuluttajien kanssa.
- Yritysten liittoutumat, jotka tuottavat ja tarjoavat täydentäviä tavaroita ja palveluita (suuret lentoyhtiöt paikallisten alueellisten lentoyhtiöiden kanssa).
Strategisen allianssin positiiviset ja negatiiviset vaikutukset
Liittoutuneiden suhteiden edut [1] [2] :
- mittakaavaedut tuotannossa ja/tai markkinoinnissa (tuotteiden tuotanto- ja myyntikustannusten alentaminen);
- pääsy teknologioihin (teknisen ja teollisen lisätiedon hankkiminen, yhteinen oppiminen toisiltaan);
- pääsy markkinoille (kansallisten vaatimusten täyttäminen, pääsy toistensa myyntikanaviin, pääsy tiettyihin luokkiin kuuluviin ostajiin);
- kyky luoda tietty tuote kokonaisuutena;
- kilpailijoita vastaan ja kilpailuetujen lisääminen;
- oikeudellisen riippumattomuuden säilyttäminen;
- kaupallisten riskien jakautuminen.
Liittoutuneiden suhteiden haitat [1] [2] :
- vaikeus koordinoida itsenäisiä oikeushenkilöitä;
- eri osallistujien omien tavoitteiden ja motiivien epäjohdonmukaisuus tai ne voivat vähentyä;
- lukuisia yhteisiä kokouksia ja neuvotteluja;
- kieli- ja kulttuurimuurien, epäluulon ja epäluottamuksen voittaminen;
- riippuvuus toisen osallistujan tuotantopohjasta, omien resurssien käyttö liittolaisen toimesta;
- omat kilpailuedut eivät välttämättä kehitty;
- yhteisten ponnistelujen tulos ei välttämättä saavuta suunniteltuja tavoitteita;
- liittoutuneiden tuotteiden markkinat menevät osittain päällekkäin;
- avautuminen omille yksinomaisille teknologioille, taitotiedolle;
- osittainen hallinnan menetys.
Strategiset suhteet tekijät
Tärkeimmät tekijät, joista osallistujat hyötyvät strategisesta allianssista [1] :
- osallistujien yhteensopivuus (luottamuksen ilmapiirin muodostuminen, vuorovaikutuksen määrän kasvu, määräaikojen sieto);
- osallistujien tuotteiden täydentävyys (ostajien tietokanta laajenee, tuotteet eivät kilpaile keskenään);
- keskinäinen tuotanto- ja johtamistaitojen koulutus (nopea ja perusteellinen liittolaisen menetelmien opiskelu);
- liikesalaisuuksien noudattaminen (saataville tulleiden liitännäisten tietojen huolellinen käsittely).
Kirjallisuus
- Bolshakov A.V. Tsvetkov V.A. Yritysten yhteenliittymien johtamishierarkia // Talousanalytiikka: ongelmat ja ratkaisut, 17 (41) - 2010 joulukuuta,
- Garrett B., Dussage P. Strategiset liittoutumat. - M.: Infra-M, 2002 - 331 s. — ISBN 5-16-001414-4 .
Muistiinpanot
- ↑ 1 2 3 4 5 Thompson A., Formby J. Firm Economics - M .: BINOM, 1998 - 544 s. - P.478-479 - ISBN 5-7989-0051-7
- ↑ 1 2 3 Sokolov V. Strategiset liittoutumat Arkistokopio 7. marraskuuta 2016 Wayback Machinessa // Corporate Management, 2005
- ↑ 1 2 Ulkomaantalouden selittävä sanakirja / I.P. Faminsky, A.S. Bulatov, A.N. Vylegzhanin, P.S. Zavyalov ja muut; Ed. I.P. Faminsky. — M. : Infra-M, 2000. — 512 s. — ISBN 978-5-16-000165-4