Suhonen, Alpo

Alpo Suhonen ( suom. Alpo Suhonen ; syntynyt 17. kesäkuuta 1948 , Valkeakoski ) on suomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, Suomen Jääkiekko Hall of Fameen jäsen vuodesta 2004. Osana " Essyat " -seuraa - Suomen mestari vuonna 1971. Valmentajana hän johti Suomen juniorijoukkueen Euroopan mestariksi vuonna 1978 ja Kloten Flyers -seuran Sveitsin mestaruuteen vuosina 1995 ja 1996. Vuosina 1982-1986 hän toimi Suomen maajoukkueen päävalmentajana , kaudella 2000/01 Chicago Blackhawks -seuran päävalmentajana ja hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen valmentaja, jolla on ollut vastaava tehtävä NHL :ssä .

Urheiluura

Alpo Suhonen, matkamyyjän poika, aloitti jääkiekkouransa 14-vuotiaana ja pelasi jo 17-vuotiaana Suomen mestaruuden kärkisarjassa [1] . Vasemman laitahyökkääjänä pelannut Suhonen pelasi vuosien aikana pääliigajoukkueissa 103 ottelua, joissa hän teki 25 maalia ja antoi 13 syöttöä. Suurimman osan pelaajaurastaan ​​hän pelasi Porin seuroissa  - ensin Karhutissa ja sitten Essyatissa , jonka kanssa hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1971, pelaten myös yhden kauden Jokereissa [2 ] . Suhonen pelasi pelaajauransa päätteeksi FPS - seurassa Forssasta , jossa hän opiskeli toimittajaksi. Hänen seuransa nousi joka vuosi Suomen mestaruuden seuraavaan divisioonaan, kunnes saavutti huippuliigan [1] ; tähän mennessä Suhosesta oli tullut FPS:n pelaava valmentaja, ja vuodesta 1975 lähtien hän toimi seuran päävalmentajana [3] .

Vuonna 1976 nuori FPS-valmentaja kutsuttiin Suomen maajoukkueeseen apupäävalmentajaksi, ja seuraavana vuonna hän johti maan juniorijoukkuetta. Vuonna 1978 nuorten EM-kisoja isännöineet suomalaiset tulivat sen voittajaksi ensimmäistä kertaa tämän turnauksen historiassa. Tuolloin itse vasta 29-vuotiaan Suhosen johtamassa joukkueessa erottui Suomen jääkiekon tuleva johtaja - 17-vuotias Jari Kurri , joka teki ratkaisevan maalin toisella jatkoajalla viime mestaruusottelussa. Neuvostoliiton maajoukkue [4] . Seuraavana vuonna hänestä tuli ensimmäinen ulkomaalainen päävalmentajana Ambri-Piotta Sveitsin kansallisen liigan A :ssa. Sitten hän valmentaa suomalaista SaiPa -joukkuetta ja sveitsiläistä Zürichiä yhdistäen nämä tehtävät työskentelyyn Suomen juniorijoukkueen kanssa [2] .

Vuonna 1982 nuorten joukkueiden MM-kisoissa Suhosen johtama Suomen joukkue voitti pronssia [3] . Vuonna 1982 Suhonen nimitettiin Suomen maajoukkueen päävalmentajan virkaan, jota hän toimi vuoteen 1986 asti. Tänä aikana Suomen joukkue voitti 30 voittoa, 11 tasapeliä ja 45 tappiota [2] . Työskenneltyään vielä muutaman vuoden Suomessa ja Sveitsissä, Suhonen lähti ulkomaille - ensin Moncton Hawksin AHL -joukkueen päävalmentajana ja sitten Winnipeg Jetsin NHL -seuran apupäävalmentajana , jossa hän vietti kaksi vuotta [3] .

Vuosina 1995 ja 1996 Suhonen voitti Sveitsin mestaruuden kahdesti Kloten Flyersin [ 2] kanssa, ja vuonna 1997 hän palasi Pohjois-Amerikkaan, jolloin hänestä tuli Chicago Wolves International Hockey League -joukkueen päävalmentaja. Sieltä hän palasi NHL:ään Toronto Maple Leafsin apuvalmentajana .

Vuonna 2000 Suhosen kanssa sekä Winnipegissä että Torontossa työskennellyt ja tuolloin NHL:n Chicago Blackhawksin urheilutoiminnan johtajana toiminut Suhonen lähestyi Suhosta joukkueen päävalmentajana vuonna 2000. Niinpä Suhosesta, vain muutama viikko edellä Pittsburgh Penguinsia johtanutta tšekki Ivan Glinkaa , tuli ensimmäinen eurooppalainen valmentaja, joka nimitettiin päävalmentajan tehtäviin NHL-seurassa [5] (mutta ei ensimmäinen Euroopassa syntynyt: Johannes (Johnny) Gotselig , joka johti Chicagoa 1940-luvulla, varttui Yhdysvalloissa, mutta syntyi Venäjän valtakunnassa [6] ). Suhosesta tuli viides valmentaja kahdessa vuodessa, jonka Hawks oli jäänyt väliin Stanley Cupin pudotuspeleistä kolmen viime kauden aikana .

Suhosen työ Chicagon kanssa päättyi vähän ennen runkosarjan 2000/01 loppua . Kun vuodesta oli jäljellä seitsemän ottelua, manageri, jonka seura jäi pudotuspeleistä neljännen kerran peräkkäin, ilmoitti eroavansa sydänongelmien vuoksi - testit osoittivat, että yksi hänen valtimoistaan ​​oli tukossa [8] . Palattuaan Eurooppaan Suhonen valmensi seuroja Suomessa, Sveitsissä ja Slovakiassa ja nimitettiin 2000-luvun toisen vuosikymmenen alussa Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtajaksi [9] ja Itävallan maajoukkueen pääjohtajaksi [10] . . Vuonna 2016 hän johti myös Itävallan maajoukkuetta päävalmentajana, mutta joukkueen epäonnistuneiden suoritusten jälkeen vuoden 2018 olympialaisten karsintaturnauksessa hänet korvattiin syksyllä sveitsiläisellä Roger Baderilla [11] . Vuonna 2004 hänen nimensä valittiin Suomen jääkiekon Hall of Fameen [2] .

Muu toiminta

Jääkiekon lisäksi Alpo Suhonen on aktiivisesti mukana kulttuuri- ja yhteiskuntaelämässä. Hän oli Porin jazzfestivaalien järjestäjä [9] , ja 1990-luvun alussa hän jätti jääkiekon kahdeksi vuodeksi ryhtyäkseen Turun kaupunginteatterin johtajaksi [1] . Hän harrastui ohjaukseen, ohjasi Tennessee Williamsin Kissa kuumalla peltikatolla suomeksi , konsultoi elokuvassa Jäänmurtajat [6] ja ehti vuonna 1999 Vihreiden ehdolle Euroopan parlamentissa Suomen puolesta [5] . Suhosen rakkaus jazziin heijastui nuorten soittajien neuvoissa; Sakari Salmisen mukaan hänen valmentajansa sanoi mielellään: "Ei tarvitse soittaa vain nuotteista, kuten klassisessa musiikissa, pitää improvisoida" [12] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 K. C. Johnson. Suhonen on Hawksin mies. Suomen syntyperäinen tulee olemaan Nhl:n ensimmäinen eurooppalaissyntyinen päävalmentaja . Chicago Tribune (19. toukokuuta 2000). Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 26. toukokuuta 2016. (määrätön)
2. ↑ 1 2 3 4 5 Profiili arkistoitu 4. elokuuta 2016 Wayback Machinessa Suomen Urheiluhallin verkkosivuilla  (fin.)
3. ↑ 1 2 3 4 Alpo Suhonen - European Ice Hockey Online AB    tilastot
4. ↑ 1978. 11. juniorien EM. Suomalaisten ensimmäinen voitto . Jääkiekon kronikka Lord Stanleysta nykypäivään. Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 26. tammikuuta 2020. (määrätön)
5. ↑ 1 2 Leafs' Suhonen valmentaa Blackhawksia . CBC (22. toukokuuta 2000). Haettu: 13.3.2016. (määrätön)
6. ↑ 1 2 Uusi Blackhawks Coach nauttii tasapainosta . Philly.com (23. toukokuuta 2000). (määrätön)
7. ↑ Uutiset: Suhonen nimitettiin Blackhawksin päävalmentajaksi . NHL.ru (23. toukokuuta 2000). Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 15. joulukuuta 2017. (määrätön)
8. ↑ Blackhawks ei tuo Suhosta takaisin . Los Angeles Times (28. maaliskuuta 2001). Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 26. toukokuuta 2016. (määrätön)
9. ↑ 12 Alpo anarkisti . IIHF (11.5.2013). Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2016. (määrätön)
10. ↑ Olympia-Sünder unterstützen ENZO . Eishockey.org (17. maaliskuuta 2014). Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. tammikuuta 2016. (määrätön)
11. ↑ Sergei Gapshenko. Ukrainan maajoukkueen kilpailijat MM-kisoissa. Itävalta . Sportarena.com (19. huhtikuuta 2017). Haettu 26. toukokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2018. (määrätön)
12. ↑ Denis Romantsov. "Valmentajani Suomessa oli teatteriohjaaja." Kuka on menestynein suomalainen KHL:ssä . Sports.ru (23. maaliskuuta 2015). Haettu 13. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 14. maaliskuuta 2016. (määrätön)

Linkit

• Alpo Suhonen -  Tilastot osoitteessa Eliteprospects.com 
• Alpo Suhonen -  tilastot European Ice Hockey Online AB :sta  
• Profiili Suomen Urheilun Hall of Fame -sivuilla  (fin.)
• Alpo Suhonen  Internet - elokuvatietokannassa