Tameshigiri (試 し 斬 り, 試 し 切 り, 試 斬, 試 切) (miekkatesti) (tameshi - "testaus, testi", giri - "leikkausisku") - kamppailulaji, japanilaisten testisanojen harjoittajat - testaavat sanat ( katana ). Terät testattiin pilkkomalla olkipyyhkeitä, olkimattoja, bambua, samuraikypäriä, kupari- ja teräslevyjä rikollisten teloituksen aikana teloitettujen ihmisten ruumiille. Siellä oli myös käytäntö hyökätä satunnaisten ohikulkijoiden tsujigireihin .
"Jokaisen, jolla on oikeus kantaa pitkää miekkaa, tulee muistaa, että hänen miekkansa on pidettävä sielunsa, että hänen tulee erota siitä vasta, kun hän menettää henkensä." Tokugawa Ieyasun testamentti (1615)
Japanilaisen miekan luomisen filigraanitekniikka ei pelastanut mestaria taistelukentällä kohtalokkaalta virheeltä, ja siksi uusi omistaja halusi miekkaa ostaessaan varmistaa sen luotettavuuden ja taisteluominaisuudet.
Sanonta: Aamulla ostettu miekka on käytettävä ennen auringonlaskua . [yksi]
Tamesigiri sai aamunkoittonsa jo Edon rauhallisena aikana (XVII vuosisata), jolloin mahdollisuus testata miekkaa taistelukentällä katosi lähes kokonaan. Tänä aikana tameshigiri muuttuu erilliseksi kamppailulajiksi ja on jaettu kahteen alueeseen: "Shizan" - tieteenala, joka testaa miekkamiehen taitoa ja "Seula" - itse miekan testaus. Molemmat koulut eroavat toisistaan sekä hakkuutekniikan että kohdemateriaalien suhteen.
Shizan (試斬) on harjoitus, joka on suunniteltu testaamaan mestarin taitoa ja tehokkuutta makiwaran pilkkomisessa, yleensä käyttämällä nuoria bambu- tai kierrettyjä wara-mattoja. Tätä kurinalaisuutta hallitsevat Shizan Kokoroe Jukkazen säännöt, joissa tärkeintä on turvallisuus, ei itsensä, muiden ja miekan vahingoittaminen.
Yksi ensimmäisistä vaiheista Shizanissa on oppia tome, kuinka pysäyttää miekka iskun jälkeen. Seuraavaksi tulee monimutkaisempien tekniikoiden opiskelu: makuri, kaeshi, nagashi (jatkuva leikkaus, nopea useiden kohteiden leikkaaminen, liikkuvien kohteiden leikkaaminen).
Sito (試刀) on miekan testi, tai pikemminkin kaksi sen ominaisuutta: terävyys ja voima. Testin suorittamisen suuren riskin vuoksi sen suorittaa vain miekkojen testaaja - Shitoka. Testausmateriaaleina käytettiin sekä ihmisten että eläinten ruumiita sekä yksittäisiä panssarielementtejä, kypäriä, metallilevyjä, jotka oli kiinnitetty erityisiin telineisiin. Testiä varten terä kiinnitettiin erityiseen Kirizukun kahvaan. Ensinnäkin mestari arvioi terän painon ja tasapainon, ja testauksen jälkeen hän arvioi koko terän ja asetti sen hinnan. Kuten usein tapahtui, hänen tuomionsa saattoi sekä ylistää seppä että peittää hänen nimensä häpeällä, joten Shitokan ei täytynyt olla vain taitava miekkamies, vaan myös hyvin perehtynyt miekan laadun kaikkiin hienouksiin.
Testileikkauskohteet on usein valmistettu warasta (riisinolkimatto), tatami - omotesta (rantamattoa muistuttava tatamipäällinen) tai bambusta (mutta vain vihreästä) tai näiden elementtien yhdistelmästä. Jotta makiwaran ballistiset ominaisuudet olisivat samanlaisia kuin ihmiskehon tiheys, valssatut matot liotetaan veteen. Nuppi voidaan asettaa sekä pystysuoralle jalustalle Dotton että vaakasuoralle Dottonille.
Leikkaustekniikka:
Joissakin Battojutsu- ja iaijutsu-kouluissa otetaan huomioon myös leikkaussyvyys:
Taitavimmat samurait pilkkoivat metalliesineet (levyt, kypärät) (on huomattava, että vain suhteellisen pehmeitä metalleja voidaan leikata miekalla - kuparia, pronssia, kukkivaa rautaa, karkaisematonta vähähiilistä terästä - kokonaispaksuudella ei yli 0,6 mm. Käytännössä kypärät olivat paksuudeltaan vähintään 0,8 mm, joten niitä ei voitu leikata missään olosuhteissa - niiden leikkaus oli vain osoitus terän kestävyydestä vaurioille törmäyksessä panssarin kanssa, kun taas kypärät itse saivat hyvin pieniä vikoja matalien lovien muodossa. On myös huomattava, että varhaisen historiallisen ajanjakson aikana useimmat kypärät tehtiin kiiltonahkasta, huovasta ja luulevyistä, mutta metallia käytettiin vain vähän). Kypärä kiinnitettiin erityiseen sorvattuun puukappaleeseen ja kiinnitettiin tukevasti. Japanissa kypärää leikattiin harvoin (se pysähtyi melkein kokonaan panssarin kestävämpään rakennemateriaaliin siirtymisen vuoksi - keskihiilikarkaistuun teräkseen, jonka törmäys johti terän leikkuureunan tuhoutumiseen). "Tähän on useita syitä. Ensinnäkin Japanissa useimmat miekat ja kypärät ovat korvaamattomia aarteita, ja jos joku ei onnistu saamaan puhdasta leikkausta, sitä on mahdotonta testata uudelleen. Vaikka hyvin kohdistettu lakko tuo varmasti kunniaa ihmiselle ja siitä keskustellaan laajasti, huono lakko voi häpeää häntä vakavasti. Jos tällainen miekka halkeaa tai rikkoutuu, se tuhoaa sen peruuttamattomasti. Myös kypärä pilataan turhaan, ja lisäksi tämä voi peittää miekan valmistaneen sepän häpeän. Ja lopuksi jo kuolleen sepän työn terän vahingoittaminen merkitsee suuren historiallisen aarteen tuhoamista. Näistä ja muista syistä useimmat miekkailijat eivät edes harkitse tameshigirin tekemistä kypärissä." (Ote Toshishiro Obatan artikkelista "Swords and Tradition" (Aikido Journal, #107, 1996)). Levyjen leikkaamista varten tehtiin erityinen teline.
Minamoto shogun -perhe omisti kaksi mestari Monjun miekkaa: "Higegiri" (parranleikkuri) ja "Hizamaru" (polvien herra). Miekat erottuivat terien uskomattomasta terävyydestä ja kulutuskestävyydestä. Jos ensimmäisellä miekalla sattui katkaisemaan vihollisen pään, niin terällä oli aikaa leikata hänen parta ja toisella miekalla, kun rikollinen teloitettiin leikkaamalla pää pois (tämä tehtiin asennossa vanki polvistui eteenpäin, kumartui eteenpäin), tämä tehtiin niin helposti, että inertialla he leikkasivat jatkuvasti polvensa irti. [2]
Nykyäänkin löytyy vanhoja miekkoja, joissa on merkintä "Tameshi mei" tai "Saidan mei" Nakagon varresta, mikä osoittaa viiden ihmisruumiin, usein ruumiiden, mutta joskus tuomittujen tai vangittujen sotureiden leikkausta. Lyhyet lyhenteet kuulostivat: "Ryu guruma" - reisitesti, "Tabi-gata" - nilkkatesti, "O-kesoi" - diagonaalinen leikkaus olkapäästä vastakkaiseen reiteen. Ja vaikka tämä palvelu oli melko kallista, samurait maksoivat mielellään erikoiskoulutetuille ja erityisen kokeneille miekkamiehille mahdollisuudesta testata uusia aseita (on huomattava, että ihmiskehoa pilkkottaessa miekan terän osat kulkevat luurangon luut vaativat myöhempää päivitystä - ylimääräistä hiontaa ja kiillotusta testien aikana kadonneiden alkuperäisten leikkausominaisuuksien palauttamiseksi.Tällainen miekan palauttaminen lisää merkittävästi tameshigirin suorittamisen kustannuksia, joten meidän aikanamme luiden leikkaaminen on täysin poissuljettua testikompleksista).