Virtuaalitodellisuusterapia on prosessi, joka kykenee psykologisesti vaikuttamaan yksilöön syventymällä tietoisesti virtuaalimaailmaan. Tätä hoitoa saavat potilaat suorittavat sarjan erityisesti suunniteltuja tehtäviä tietyn sairauden hoitoon. Käytetään PTSD :n sekä aivohalvauksen, autismin, riippuvuuksien ja muiden toimintahäiriöiden parantamiseen.
Virtuaalitodellisuusterapiassa käytetään erityisesti ohjelmoituja tietokoneita, visuaalisia upotuslaitteita ja keinotekoisesti luotuja ympäristöjä, jotka tarjoavat potilaalle simuloidun kokemuksen, jota voidaan käyttää mielenterveyden sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden voittaa fobioita ja minimoida kivun tunnetta käyttämällä tiettyä, kullekin potilaalle sovitettua vipuvaikutusta. [yksi]
1990-luvun alussa tiedemiehet alkoivat hallita virtuaalitodellisuuden (VR) tekniikoita lääketieteessä. VR:n lääketieteellisiin ohjelmiin kuuluivat kirurgiset simulaattorit ja kuntoutussovellukset. Yksi näistä ensimmäisistä simulaattoreista, joka kehitettiin vuonna 1991, oli Green Telepresence -kirurgiajärjestelmä, joka koostui kahdesta osasta: kirurgien työasemasta ja oheisalustasta. Tällaisten virtuaalitodellisuussimulaattoreiden avulla lääkärit voisivat harjoitella skalpellilla ja puristimilla, mutta kuvitteellisella keholla. Tämä oli valtava edistysaskel lääketieteellisessä koulutuksessa ja kirurgien valmiuksien kehittämisessä. [2]
VR-järjestelmää käytettäessä voi esiintyä lentäjien keskuudessa yleistä simulaatiosairautta. Oireet ovat samanlaisia kuin matkapahoinvointi, mutta ne ovat yleensä lievempiä ja niiden esiintyvyys on pienempi. [3]
BP:tä käyttävissä tutkimuksissa ei havaittu sivuvaikutuksia. Kokemus 20 psykiatrisesta potilaasta, joilla oli diagnosoitu ensimmäinen psykoosijakso, jossa oli kohtalainen vainoharhaisuus, osoitti, että hoito ei lisännyt ahdistusta tai fyysisiä valituksia välittömästi kokeiden jälkeen. [neljä]
Suurin osa viime vuosikymmenen tutkimuksista on osoittanut, että virtuaalitodellisuus on tehokas, helppokäyttöinen, turvallinen ja lisää potilastyytyväisyyttä. Analyysit vaihtelivat laadultaan, mutta tutkimuksen luonteen ja keskeisten tulosten välillä ei löytynyt yhteyttä. Useimmissa tapauksissa potilaiden mielestä VR-kokemus oli jännittävä ja nautinnollinen, ja vain muutama potilas masentui sivuvaikutusten vuoksi. [5]
Viime vuosikymmeninä virtuaalitodellisuusterapia (VR) on noussut käyttökelpoiseksi ratkaisuksi monenlaisiin psykiatrisiin häiriöihin. Vuonna 1990 Barbara Rothbaum suoritti ensimmäisen psykiatrisen tutkimuksen tutkiakseen VR:n tehokkuutta keskittyen korkeakouluopiskelijoiden akrofobian hoitoon ja havaitsi, että VR onnistui vähentämään heidän korkeuden pelkoaan. Varhaiset kokeet ovat vahvistaneet VR-hoidon vaikutuksen useisiin sairauksiin. Hoito on osoittanut etuja potilaille, joilla on spesifinen fobia tai posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD), koska se häivyttää traumaattisia kokemuksia heidän toistuvan altistuksensa kautta sekä kivun lakkaamisen, kun potilas on hajallaan kivuliasta tilasta. Virtuaalitodellisuuden laaja ulottuvuus on mahdollistanut sen käytön skitsofrenia- ja autististen ihmisten arvioinnissa ja kuntouttamisessa parantamalla heidän sosiaalista aktiivisuuttaan. [6]
Cardiffin yliopisto ja Cardiff and Valen yliopiston terveyslautakunta (CVUHB) suorittivat tutkimuksen 42 sotaveteraanilla, jotka käyttivät virtuaalitodellisuutta PTSD:n torjuntaan. Todettiin, että kaksi kolmasosaa potilaista paransi oireitaan 37%. [7]