| Tiikerisieppaajat | |
|---|---|
| Tigrolovi | |
| Genre | seikkailuromaani |
| Tekijä | Ivan Bagryany |
| Alkuperäinen kieli | ukrainalainen |
| kirjoituspäivämäärä | 1944 |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1944 |
Tigrolovy ( ukrainaksi Tigrolovi ) on ukrainalaisen kirjailijan Ivan Bagryanin omaelämäkerrallisia elementtejä sisältävä seikkailuromaani , joka on kirjoitettu vuonna 1944 nimellä The Trappers. Romaani tarkistettiin myöhemmin ja julkaistiin vuonna 1946 nimellä The Tiger Catchers. Romaani julkaistiin erillisinä painoksina ukrainaksi Detroitissa (1955 ja 1991) ja New Yorkissa (1970), ja se julkaistiin myös käännöksinä englannin, saksan, hollannin [1] ja venäjän [2] kielille.
Saksan miehittämässä Länsi-Ukrainassa , piiloutuen Gestapolta Morshynissä , Ivan Bagryany kirjoitti romaanin 14 päivässä. Juoni perustuu tapaukseen taigaelämästä (poliittisista syistä tuomittu kirjailija oli Kaukoidän erityisasutuksilla ja leireillä 1930-luvulla):
Minun ei tarvinnut ajatella mitään. Elämä tunkeutui sieluni ja purskahti ulos kuin Niagara. Rakastin maata, josta kirjoitin, toisena kotimaana, vaikka päädyinkin siihen orjaksi... En vain kirjoittanut, vaan elänyt! Ja hän nautti siitä elämästä, joka toistui niin kauhealla voimalla, joka ylitti todellisuuden voiman monta kertaa [3]
.
Muuttamalla nimen "Hunters" muotoon "Tiger Catchers" Ivan Bagryany vahvisti kertomuksen semanttisia aksentteja. Tiikeri on yksi voimakkaimmista ja vaarallisimmista villieläimistä. Ympäröivän luonnon kanssa yhdessä elävä Sirkon perhe on oppinut kesyttämään nämä eläimet. Gregory syntiisimmän kuva liittyy vahvaan, rohkeaseen ja vapautta rakastavaan petoon. Ivan Bagryany näyttää sellaisen henkilön muodostumisen, joka voi voittaa lohikäärmeen ja siten voittaa kansansa oikeuden tulevaisuutta varten. Kasakkojen jälkeläinen liittyy taisteluun ja tappaa majuri Medvinin, joka personoi neuvostojärjestelmää [4] .
Romaanin juoni on rakennettu kahden hahmon - Grigory Mnogogreshnyn ja NKVD:n majuri Medvinin - ympärille. Heidän kaksintaistelunsa on ihmisen taistelu pimeyden ja helvetin maailman kanssa. Kirjailija kuvaa silminnäkijänä kauheita kuvia ihmisten pilkkaamisesta, heidän ihmisarvonsa nöyryyttämisestä, väkivallasta, joka on tuomittu unohduksiin keskitysleirien helvetissä.
Nuori mies jättää kuoleman ešelonin - ja sadat muut vangit nousevat hengessä, toivoa on, ei ainakaan pelastuksesta, vaan kostosta kiduttajilleen. Hän vaeltelee erämaassa etsimään pelastusta ja turvallista paikkaa - ja pelastaa metsästäjätytön vihaiselta karhulta, vaikka hän itse olikin kuoleman partaalla fyysisen uupumuksen vuoksi. Hän nauttii ukrainalaisen perheen Sirkon vieraanvaraisuudesta Green Wedgestä - ja hänestä tulee pojalleen ja veljelleen, metsästyskumppaniksi. Hän rakastuu Nataljaan, kärsii, mutta piilottaa tunteensa, jotta hän ei vaarantaisi tyttöä - ja lopulta antaa hänelle unelman keskinäisen rakkauden onnellisuudesta.
Arvostelut ja arvostelut työstä olivat positiivisia. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko William Hogan huomautti teoksen luettuaan:
Bagryanyn vakava ja jännittävä lahjakkuus ilmenee sellaisten asioiden kuin rakkauden, kuoleman ja rohkeuden analysoinnissa. Sikäli kuin voin arvioida muutamien näkemieni neuvostokirjallisuuden käännösesimerkkien perusteella, Bagryany vertautuu suotuisasti pirstoutuneeseen, kontrolloituun Neuvostoliiton fiktioon. Koska tässä hän on oma itsensä...William Hogan
Arvioidessaan romaania Juri Sherekh totesi, että Ivan Bagryanin ansio on ennen kaikkea se, että hän "vahvisti ukrainalaisen seikkailuromaanin genren, ukrainalaisen kaikessa hengessään, kaikella suunnalla, kaikilla ideoilla, tunteilla, hahmoilla. Tällä hän sanoo uuden sanan ukrainalaisessa kirjallisessa prosessissa” [6] .
V. Chernohray huomautti, että tämä teos "on eepos uusien ukrainalaisten rohkeasta taistelusta ja voitosta luonnosta ja sen vihollisista... Teos on erittäin isänmaallinen, erittäin taiteellinen ja inhimillinen yleisinhimillisessä mielessä" [5] .
Vuonna 1994 ukrainalainen elokuvaohjaaja Rostyslav Sinko teki romaaniin perustuvan samannimisen elokuvan, jonka nimiroolissa oli Oleg Savkin .