| Ooppera | |
| Turkki Italiassa | |
|---|---|
| Il turco Italiassa | |
| Säveltäjä | Gioacchino Rossini |
| libretisti | Felice Romani |
| Libreton kieli | italialainen |
| Genre | ooppera buffa |
| Toiminta | 2 |
| Luomisen vuosi | 1814 |
| Ensimmäinen tuotanto | 14. elokuuta 1814 |
| Ensiesityspaikka | La Scala , Milano |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Turkki Italiassa ( italiaksi: Il turco in Italia ) on Gioachino Rossinin kahdessa näytöksessä koominen ooppera Felice Romanin libretoon .
Ensi-ilta pidettiin Milanossa Teatro alla Scalassa 14. elokuuta 1814 .
Turkkilainen Italiassa -sarjan libretto perustuu Caterino Mazzolan kirjoittamaan Franz Seidelmannin samannimisen oopperan libretoon (joka sai ensiesityksensä vuonna 1788 Dresdenissä ). Vuonna 1794 Prahan yleisölle esiteltiin Mazzola - säveltäjä Franz Xaver Sussmayrin toinen samaan juoneeseen liittyvä ooppera "Muslim in Napoli " [1] . Nyt Felice Romani muokkasi libreton Rossinin aikomuksen mukaisesti.
"Turkki Italiassa" on eräänlainen pari " Italia Algerissa " - Rossinin vuotta aiemmin kirjoitetulle oopperalle.
Selimin rooli on kirjoitettu nimenomaan laulaja Filippo Gallille , joka esitti sen oopperan ensiesityksessä.
Ensi-ilta pidettiin Milanossa Teatro alla Scalassa 14. elokuuta 1814 .
| Lähetys | Ääni | Esiintyjä ensi-illassa 14. elokuuta 1814 Kapellimestari: Alessandro Rolla |
|---|---|---|
| Don Geronio, napolilainen | basso | Luigi Pacini |
| Fiorilla, hänen vaimonsa | sopraano | Francesca Maffei Festa |
| Selim, Turkki | basso | Filippo Galli |
| Narcisso, Fiorillan ihailija | tenori | Giovanni Davide |
| Mennään, runoilija | baritoni | Pietro Vasoli |
| Zaida, turkki | mezzosopraano | Adelaide Carpano |
| Albazar, Turkki | tenori | Gaetano Pozzi |
| Mustalaiset, turkkilaiset, naamiot - kuoro | ||
Toiminta tapahtuu Napolissa, 1700-luvulla.
Runoilija Prosdochimo etsii juonia uudelle komedialleen, mutta muusa ei ole hänelle liian suotuisa. Hänelle tulee yhtäkkiä mieleen, että juoni voisi olla tarina, joka tapahtui hänen tuttavalleen Don Geronionille. Runoilijan tarvitsee vain tarkkailla ja ohjata osallistujien toimia haluamaansa suuntaan.
Hänen vaimonsa tuulisuus ja epäjohdonmukaisuus riisti Don Geronion unen, hän päättää pyytää neuvoa ja apua mustalais Zeidalta. Mutta Zeidalla ei nyt ole parhaita aikoja: hänen sulhasensa, turkkilainen Selim, joutui kateuteen ja epäili tyttöä uskottomuudesta, päätti tappaa tämän. Tämän vuoksi hän pakeni Napoliin.
Pian varakas turkkilainen prinssi saapuu kaupunkiin. Ensi silmäyksellä hän rakastuu Fiorillaan, Don Geronion vaimoon, joka ei itsekään inhoa flirttailua vieraan kanssa. Geronio tuntee olonsa vielä tyytymättömämmäksi ja kertoo runoilijalle vaimonsa uudesta harrastuksesta. Prosdochimo teeskentelee jakavansa onnettoman puolison surun, mutta on salaa iloinen - tarina kiihtyy nopeasti. Osoittautuu, että saapunut turkkilainen prinssi ei ole kukaan muu kuin Zeydan kostonhimoinen ihailija Selim.
Sillä välin Selim suostuttelee Fiorillan pakenemaan hänen kanssaan. Runoilija ei ole tyytyväinen tähän tapahtumien kehitykseen ja hän järjestää tapaamisen turkkilaisten ja Zeidan välille. Sammunut intohimo heräsi henkiin, Selim rakastui jälleen mustalaiseen. Nyt Fiorillaa piinaa mustasukkaisuus. Naisten välillä on riitaa.
Selim päättää varastaa Fiorillan kesken karnevaalin, koska hänen miehensä Don Geronio kieltäytyi antamasta häntä lunnaiksi. Prosdochimo saa tietää tämän ja kutsuu Zeidan ja Geronion pukeutumaan kuten Selim ja Fiorilla. Narciso, joka on salaa rakastunut Fiorillaan, päättää pukeutua kuin turkkilainen herättääkseen tytön huomion. Karnevaalin aikana tapahtuu hämmennystä ja Fiorilla päätyy Narcison käsiin, Selim saa Zeydan vahingossa. Pariskunta vannoo toisilleen ikuista rakkautta.
Tämä tilanne aiheuttaa kärsimystä Don Geroniolle, joka edelleen rakastaa Fiorillaa. Runoilija kutsuu hänet eroamaan tuulisesta vaimostaan. Geronio suostuu ja kirjoittaa kirjeen, jossa hän ilmoittaa tulevasta avioerosta.
Selimin sydän kuuluu jälleen Zeydalle, he menevät yhdessä Turkkiin. Fiorilla tajuaa menettäneensä ja palaa kotiin, josta hän löytää valitettavan kirjeen aviomieheltään. Paniikki valtaa hänet, koska nyt hän on menettänyt melkein kaiken. Nähdessään vaimonsa kärsimyksen Geronio antaa hänelle anteeksi. Prosdochim iloinen, että kaikki päättyi hyvin.
| Gioachino Rossinin oopperat | |||
|---|---|---|---|
| |||