Tulli- ja kauppasopimus

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 14.10.2021 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .

Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleinen sopimus ( eng.  General Agreement on Tariffs and Trade, GATT , GATT) on vuonna 1947 tehty kansainvälinen sopimus , jonka tarkoituksena on palauttaa toisen maailmansodan jälkeinen talous , joka lähes 50 vuoden ajan todella toimi kansainvälinen järjestö (nykyisin Maailman kauppajärjestö ).

GATTin päätavoite on vähentää kansainvälisen kaupan esteitä . Tämä saavutettiin alentamalla tulliesteitä , määrällisiä rajoituksia ( tuontikiintiöitä ) ja kauppatukia erilaisten sivusopimusten kautta.

GATT on sopimus, ei organisaatio. Aluksi GATT oli tarkoitus muuttaa täysimittaiseksi kansainväliseksi järjestöksi, kuten Maailmanpankki tai Maailman kauppajärjestö (WTO). Sopimusta ei kuitenkaan ratifioitu ja se jäi vain sopimukseksi. GATTin toiminnot siirtyi 1990-luvun alussa GATT-neuvottelujen viimeisellä kierroksella perustettuun Maailman kauppajärjestöön .

GATTin historia jakautuu yleensä kolmeen vaiheeseen - ensimmäinen, vuodesta 1947 Torquayn kierrokseen (keskittyi siihen, mihin tavaroihin sovelletaan sääntelyä ja olemassa olevien tariffien jäädyttämistä); toinen, vuosina 1959-1979, sisälsi kolme kierrosta (tariffialennukset, ulkomaankaupan tullien ulkopuolinen sääntely) ja kolmas, Uruguayn kierros 1986-1994 (GATTin laajentaminen uusille aloille, kuten henkinen omaisuus , palvelut, pääoma ja maatalous; WTO :n alkuperä ).

GATT 1947

GATT 1947 Yhdysvalloissa

GATT 1949

GATT 1951

GATT 1955–1956

GATT "Dillon" 1960-1961

GATT "Kennedy" 1964-1967

GATT-neuvottelujen kuudes kierros, joka nimettiin Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn mukaan, pidettiin toukokuusta 1964 30. kesäkuuta 1967.

Neuvottelut johtivat noin 40 miljardin dollarin tullimyönnytyksiin, joista 8,5 miljardia dollaria Yhdysvaltain tuontimyönnytyksiä ja muiden maiden samansuuruisia vastamyönnytyksiä Yhdysvaltojen viennissä.

Teollisten tuotteiden tullien keskimääräinen alennus neljälle suurimmalle osallistujalle - USA:lle, Euroopan talousyhteisön (yhteismarkkinat) jäsenille, Isolle-Britannialle ja Japanille - oli noin 35 prosenttia. Yhdysvallat on leikannut tulleja viiden vuoden ajan vuodesta 1968 lähtien.

GATT 1973–1979

Tokion kierros, joka jatkui vuosina 1973–1979, ei koskenut ainoastaan ​​tullikysymyksiä vaan myös maatalouskysymyksiä. Korkeilla tulleilla suojattujen tavaroiden määrää on vähennetty merkittävästi. Siviili-ilmailun tullit poistettiin. Lisäksi suuret teollisuusmaat ovat sopineet yleisestä 25-30 prosentin tullien alentamisesta. Se toteutettiin vuosina 1980-1988 vaiheittain. Euroopan ulkoinen tulli aleni keskimäärin 9,8 prosentista 7,5 prosenttiin, Japanin tulli 7,9 prosentista 5,5 prosenttiin ja Yhdysvaltojen tulli 7,9 prosentista 5,6 prosenttiin. Tariffileikkauksia on lykätty kriisialoilla jne.

Erityistä huomiota kiinnitettiin tekstiiliteollisuuteen. Tämä ala on ollut pitkään kansainvälisten suhteiden vaikeuksien lähde: vanhojen teollisuudenalojen katoaminen kehittyneistä maista aiheuttaisi monia monimutkaisia ​​sosiaalisia ongelmia, sillä kehitysmaille tämä on käytännössä ainoa maailmanmarkkinoilla kilpailukykyinen toimiala. Tekstiilikauppasopimukset loukkasivat jossain määrin GATTin yleistä henkeä ja alkoivat kiintiöidä tuontia ja muuttuivat sitten vieläkin rajoittavammiksi teollisuusmaiden tekstiiliteollisuuden syvenevän kriisin vuoksi, joka liittyi maailmantalouden hidastumiseen.

Tokion kierros ei mahdollistanut merkittävää edistystä kohti maataloushyödykkeiden kaupan vapauttamista. Silloin alkoi Euroopan yhteisön ja Yhdysvaltojen välinen vuoropuhelu tästä vaikeasta asiasta, joka on tähän päivään asti yksi akuuteimmista. Tullien ulkopuolisista kaupan esteistä tehtiin perusteellinen tutkimus ja kehitettiin viisi reilun kilpailun sääntöä. Ne liittyvät tullin arviointimenetelmiin, tuontilupia koskeviin tietoihin, teknisten määräysten yhdenmukaistamiseen, julkisiin hankintoihin, tukiin ja vastatoimiin. Vientiluottojen alalla teollisuusmaat pääsivät sopimukseen 70-luvulla. Vientiluotoista tuli erittäin suosittu 1960-luvulla. Etuoikeutettujen korkojen ansiosta niistä tuli suoraa vientiapua. Sopimuksessa määriteltiin tarkat rajat tilauksen yhteydessä myönnettävien vientiluottojen määrälle (85 % hinnasta) ja kestolle (10 vuotta). Hän asetti korkotason alarajan, joka on sama kaikille viejämaille asiakasmaan kehitystason ja laina-ajan mukaan. Yleisesti ottaen Tokion kierros vahvisti kansainvälisen kaupan vapauttamisen yleisen suuntauksen. Tariffien aleneminen oli kuitenkin absoluuttisesti pientä, ja tullien ulkopuolisten rajoitusten koodeissa kirjattiin vain yleisiä melko epämääräisiä sääntöjä.

Uruguayn kierros 1986–1994

Uruguayn neuvottelukierros alkoi 15. syyskuuta 1986 Punta del Estessä (Uruguay) ja kesti kahdeksan vuotta. Uruguayn kierroksen tuloksena hyväksyttiin "Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimus" ja tämän asiakirjan liitteet, mukaan lukien sopimukset, järjestelyt ja muut asiakirjat, jotka kattavat tavara- ja palvelukaupan sekä kauppaan liittyviä kysymyksiä. immateriaalioikeudet. Luotu yksittäinen sopimuspaketti tulisi hyväksyä kokonaisuudessaan kaikissa maissa, jotka aikovat liittyä Maailman kauppajärjestön jäseneksi.

"Maailman kauppajärjestön perustamissopimus" määritteli tullausarvon hinnaksi, joka on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava tavaroista, kun ne myydään vietäväksi tuontimaahan, oikaistuna kyseiseen hintaan vahvistetuilla lisämaksuilla. GATT-sopimuksen teksti (osa 2, artikla VII) määrittelee: " Tuodujen tavaroiden arvon tulee perustua tullin alaisten tuontitavaroiden tai vastaavien tavaroiden todelliseen arvoon, eikä sen pitäisi perustua tuontitavaroiden arvoon. kotimaista alkuperää olevat tavarat tai mielivaltaiset tai kuvitteelliset luokitukset ." Samassa artiklassa (osa 5) vahvistetaan tullausarvon määrittämistä koskevien sääntöjen avoimuuden ja vakauden periaatteet, joiden täytäntöönpano käytännössä mahdollistaa " tavaroiden tulliarvon määrittämisen kohtuullisella tarkkuudella ".

GATT ja Maailman kauppajärjestö

Ajatus kansainvälisen järjestön perustamisesta kansainvälistä kauppaa säätelemään syntyi jo ennen toisen maailmansodan loppua. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki perustettiin vuonna 1944 Bretton Woodsin konferenssissa pääasiassa Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ponnisteluilla. Uuden talousjärjestyksen kolmas pilari mainittujen järjestöjen ohella oli Kansainvälisen kauppajärjestön (ITO) perustaminen. Tätä tarkoitusta varten Havannassa kutsuttiin vuonna 1946 koolle kauppaa ja työllisyyttä käsittelevä kansainvälinen konferenssi, jonka piti kehittää sisällöllinen ja oikeudellinen kehys kansainväliselle tullien alentamista koskevalle sopimukselle, ehdottaa kiinnostuneille maille tämän järjestön peruskirjaa, ottaa kantaa. koordinoiva rooli ulkomaankaupan helpottamisessa ja tullitaakan keventämisessä tavaroiden maasta toiseen. Jo lokakuussa 1947 allekirjoitettiin tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleinen sopimus (GATT), jota pidettiin alun perin vain osana kattavaa sopimusta uuden kansainvälisen kauppajärjestön sisällä. Tämä väliaikaiseksi katsottu sopimus tuli voimaan 1.1.1948.

Neuvostoliittoa ei kutsuttu osallistumaan Havannan konferenssiin, koska se kieltäytyi olemasta IMF:n ja IBRD:n jäsen. Neuvostohallitus pelkäsi, että Yhdysvaltojen suuri vaikutusvalta näissä järjestöissä ja ideologisten ryhmittymien vastakkainasettelu (kylmä sota) eivät antaisi Neuvostoliiton etujen ottamista asianmukaisesti huomioon näissä järjestöissä.

Yhdysvaltain kongressi kuitenkin yllättäen kieltäytyi ratifioimasta WTO:n peruskirjaa huolimatta siitä, että Yhdysvallat oli WTO:n organisaation tärkein liikkeellepaneva voima, ja GATT, alun perin väliaikainen sopimus, jatkui ilman organisaatiorakennetta, joka WTO:sta piti tulla.

Seuraavina vuosina GATT, vaikka se leikattiinkin alkuperäisestä muodostaan, osoittautui melko tehokkaaksi järjestelmäksi, jossa keskimääräinen tulli aleni 40 prosentista sopimuksen allekirjoitushetkellä 40-luvun puolivälissä 4 prosenttiin. -yhdeksänkymmentäluvulla. Välittömien tullien ja piilotettujen, ns. ei-tariffirajoitusten alentamiseksi tuotteiden tuonnissa ulkomailta käytiin säännöllisesti jäsenmaiden välisiä neuvottelukierroksia GATTin puitteissa.

Niin kutsuttu Uruguayn neuvottelukierros, joka kesti vuosina 1986-1994, oli menestynein. Marrakechissa vuonna 1994 käytyjen pitkien neuvottelujen tuloksena allekirjoitettiin sopimus WTO:n perustamisesta, joka tuli voimaan 1.1.1995. Osallistujamaat ovat sopineet, että tämä järjestö ei ainoastaan ​​säädä tavarakauppaa (joka on ollut GATT-sopimuksen kohteena vuodesta 1948), vaan myös palvelujen jatkuvasti kasvavan roolin vuoksi jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja niiden kasvavan osuuden vuoksi. maailmankaupassa (2000-luvun alussa - noin 20%) hyväksyttiin palvelukaupan yleissopimus (GATS), joka säätelee tätä ulkomaankaupan alaa. Marrakeshin sopimuksen puitteissa hyväksyttiin myös teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskeva sopimus (TRIPs), joka säätelee teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä kysymyksiä ja on olennainen osa teollis- ja tekijänoikeuksien oikeudellista perustaa. WTO.

Näin ollen WTO aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995 lähes 50 vuotta epäonnistuneiden kansainvälisen järjestön luomisyritysten ja väliaikaisen ulkomaankauppakysymyksiä säätelevän GATT-rakenteen olemassaolon jälkeen.

GATTin kierrokset

  1. Geneven kierros (1947): 23 maata. GATT tuli voimaan.
  2. Annesinsky- kierros (1949): 13 maata.
  3. Torquay Round (1950): 34 maata.
  4. Geneven kierros (1956): 22 maata. Tariffin alennus. Kehitysmaita koskevan strategian kehittäminen, niiden aseman parantaminen sopimuksen jäseninä.
  5. Dillon Round (1960-1961): 45 maata. Muita tariffileikkauksia.
  6. Kennedy Round (1964-1967): 48 maata. Lisätullien leikkauksia, ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti eikä yksittäisten tuotteiden perusteella. Polkumyynnin vastainen sopimus (Yhdysvaltain kongressi hylkäsi )
  7. Tokion kierros (1973-1979): 99 maata. Tullien ulkopuolisten kaupan esteiden vähentäminen. Teollisuustuotteiden tullien alentaminen. GATT-järjestelmän laajentaminen.
  8. Uruguayn kierros (1986-1994): 125 maata. WTO:n perustaminen GATTin korvaajaksi, katso Maailman kauppajärjestö .
  9. Dohan kierros: Katso Maailman kauppajärjestö .

Katso myös

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat