Fabricius, Ernst (säveltäjä)

Ernst Fabricius
perustiedot
Syntymäaika 2. heinäkuuta 1842( 1842-07-02 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 8. lokakuuta 1899( 1899-10-08 ) (57-vuotias)
Maa
Ammatit viulisti
Työkalut viulu

Ernst Fredrik Fabritius ( ruotsalainen Ernst Fredrik Fabritius ; 2. heinäkuuta 1842 Viipuri  - 8. lokakuuta 1899 Lapinjärvi ) oli ruotsalaista alkuperää oleva suomalainen säveltäjä ja viulisti. Toimittaja Almar Fabriciuksen ja psykiatri Harald Fabriciuksen isä . Säveltäjä Ernst Milkin ja laulaja Edda Milkin (Ernroot) setä .

Syntynyt muinaisten kielten opettajan Johann Gabriel Fabriciuksen perheeseen. Hän aloitti musiikin opiskelun Viipurissa Richard Faltinin johdolla , sitten vuosina 1857-1861. opiskeli Leipzigin konservatoriossa Ferdinand Davidin (viulu) ja E. F. E. Richterin (sävellys) johdolla. Vuonna 1859 hän debytoi Helsingissä viulistina, mutta jo vuonna 1864 hän lopetti esiintyjäuransa loukkaantumisen vuoksi (on myös väitteitä, että Fabriciuksen itsensä mukaan mahdollisuus soittaa samaa musiikkia satoja kertoja, kunnes elämänsä loppua ei vietellä [1] ).

Fabritiuksen tunnetuin teos on Viulukonsertto (1877), hän omistaa myös orkesterialkusoittoja, pianokappaleita ja lauluja. Uskotaan, että Fabritius oli ensimmäinen ammattisäveltäjä, joka sävelsi suomenkielisen tekstin (serkkunsa Julius Kronin runo ) [1] - tämä ansio kuitenkin joskus luetaan Axel Gabriel Ingeliuksen ansioksi . Sinfonia Fabritius (1878) jäi keskeneräiseksi: kirjoitettiin vain kaksi osaa, jotka esitettiin ensimmäisen kerran samaan aikaan jäähyväiskonsertissa Jaromir Grzhimalin kunniaksi .

1880-luvulla siirtyi pois musiikillisesta toiminnasta ja ryhtyi viljelyyn, erityisesti hevosenkasvatukseen, jota hänen nuorempi veljensä Ludwig oli tähän mennessä jo menestyksekkäästi harjoittanut . Vuonna 1888 hän julkaisi hevoskasvatuksen oppikirjan ( ruots. Hästen ). Vuodesta 1896 lähtien hän johti Lapinjärven maatalouskoulua.

Muistiinpanot

  1. 1 2 Ruth-Esther Hillila, Barbara Blanchard Hong. Suomen musiikin ja muusikoiden historiallinen sanakirja. - Greenwood Publishing Group, 1997. - s. 66.

Linkit