Filosofia Norjassa

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 20. helmikuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 5 muokkausta .

Norjan filosofia . Filosofia alkoi Norjassa kehittyä itsenäisesti vasta sen jälkeen, kun yliopisto perustettiin Christianiaan (nykyinen Oslo ) vuonna 1811. Yksi sen ensimmäisistä edustajista oli Niels Tresckow (1751-1833), joka opetti vuodesta 1813 Christianiassa. 1800-luvun jälkipuoliskolla Oslon yliopiston filosofian johtajaksi nousi hegeliläinen Markus Jakob Monrad (1816-1897), joka kutsui järjestelmäänsä mystis-panteistiseksi. Monrad kritisoi post-hegelilaista filosofiaa ( Schelling , Feuerbach , Kierkegaard) . Monrad yritti sovittaa yhteen uskonnon ja tieteen uskoen, että usko ennakoi äärettömän päämäärän, jota kohti tiede jatkuvasti pyrkii, mutta ei koskaan saavuta sitä.[1] .

Georg Brandesin luentojen jälkeen Nietzschen työstä vuosina 1887-1888 saksalaisen ajattelijan ideat tulivat suosittuja Norjassa. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla positivismista , joka perustuu kokeelliseen filosofiaan, tulee hallitseva suuntaus norjalaisessa filosofiassa. Psykologisiin kokeisiin perustuvan ”empiirisen filosofian” popularisointia helpotti Anaton Olyan (1867-1943) teokset, jotka kirjoitettiin norjaksi muodossa, joka oli saatavilla muulle kuin ammattipiirille, johon Spencer vaikutti suuresti. ja Göffding sekä Ibsenin draamat [1] . Ol uskoi, että vain filosofialla, joka käyttää uusia menetelmiä ja psykologisten kokeiden tuloksena saatuja faktoja, on tieteellistä arvoa [2] . Loogisen positivismin leviäminen Norjassa alkoi filosofi E. Schötin teoksesta "Reality and Ideas", joka julkaistiin Oslossa vuonna 1920.

Toisen maailmansodan jälkeisen norjalaisen filosofian johtohahmo oli Arne Ness (1912-2009). Vuonna 1958 hän perusti monitieteisen filosofisen lehden ("Inquiry"). Oslon yliopiston professorin, antiikin ja saksalaisen filosofian asiantuntijan Egil A. Villerin (s. 1923) työ rajoitti jossain määrin Arne Nessin näkemysten vaikutusta. Myös norjalainen filosofi Hans Skörvheim (1926-1999) vastusti A. Nessin näkemyksiä. Johann Frederik Bjalke (s.1916) liittyi saksalaiseen filosofiseen perinteeseen. Tällä hetkellä filosofit Gunnar Skirbekk (s. 1937) ja Niels Guilje ovat saavuttaneet laajan suosion. Bergenin yliopiston filosofian professorin Lars Svendsenin (s. 1970) kirjoituksia, jotka on omistettu tylsyyden, muodin, pelon ja pahan ilmiöiden analysoinnille, on käännetty useille kielille. Ehdoton menestys julkaistiin vuonna 1991 Justin Gorderin kirjassa "The World of Sophia. Romaani filosofian historiasta. Y. Gorder, joka oli aikoinaan filosofian ja kirjallisuuden opettaja julkisissa yliopistoissa, kannattaa filosofian kurssin sisällyttämistä toisen asteen opetussuunnitelmaan. Hänen lukioikäisille lapsille tarkoitettu kirjansa edisti filosofisen tiedon popularisointia paitsi Norjassa. Filosofinen aikakauslehti Norsk filosofisk tidsskrift (Norjalainen filosofian lehti) ilmestyy Norjassa. Siinä esitellään laajasti norjalaisten parhaiden filosofien teoksia. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisut ovat pääosin norjaksi.

Muistiinpanot

  1. 1 2 Myslivchenko, 1959 , s. 692.
  2. Myslivchenko, 1961 , s. 702.

Kirjallisuus