Vincenzo Fioritto | ||
---|---|---|
ital. Vincenzo Fioritto | ||
Syntymäaika | 29. elokuuta 1921 | |
Syntymäpaikka | Rooma , Italian kuningaskunta | |
Kuolinpäivämäärä | 10. syyskuuta 1943 (22-vuotiaana) | |
Kuoleman paikka | Rooma , Italian kuningaskunta | |
Liittyminen | Italian kuningaskunta | |
Armeijan tyyppi | tankkijoukot | |
Palvelusvuodet | 1940-1943 | |
Sijoitus | Lippuri | |
Osa | 4. panssarivaunurykmentti | |
Taistelut/sodat | Toinen maailmansota | |
Palkinnot ja palkinnot |
|
|
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Vincenzo Fioritto ( italialainen Vincenzo Fioritto ; 29. elokuuta 1921 - 10. syyskuuta 1943) oli italialainen panssarivaunuupseeri toisen maailmansodan aikana . Cavalier Italian korkein palkinto saavutuksesta taistelukentällä - kultamitali "Sotilaallisesta urheudesta" (postuumisti).
Syntynyt 29. elokuuta 1921 Roomassa , Italian kuningaskunnassa .
Vuonna 1940 hän valmistui Rooman Sapienza -yliopistosta oikeustieteen tutkinnon . Vuonna 1942 hän valmistui Modenan sotilasakatemiasta, ylennettiin yliluutnantiksi. Hänet lähetettiin 32. panssarirykmenttiin [1] .
Vincenzo Fioritto palveli 4. panssarirykmentissä Roomassa, kun Badoglion hallitus julisti Italian puolueettomaksi toisessa maailmansodassa. Hän osallistui Rooman puolustamiseen Wehrmachtin yksiköiltä San Paolon porttien alueella . 4. panssarirykmentin M13/40 - panssarijoukon komentaja, väyläluutnantti Vincenzo Fioritto kuoli toiminnassa 10. syyskuuta 1943 aloitettuaan panssarivaunuhyökkäyksen vihollisen panssaroitua kolonnia vastaan [2] .
Hänelle myönnettiin postuumisti kultamitali "Sotilaallisesta urheudesta" [3] .
Lähetyksestä palkintoon [3] :
Comandante di plotone carri M., ricevuto ordine di attaccare una forte colonna tedesca, appoggiata da carri e potenti artiglierie, pur essendo certo che l'ardua impresa avrebbe comportato la distruzione dei suoi modeti mezzica, indovil'affrona primo tempo, operando con estrema audacia, ad arrestare l'irruzione del nemico cui distruggeva alcuni pezzi anticarro. Riaccesasi aspra la lotta che gli inutilizzava la quasi totalità del personale e dei mezzi, col suo carro più volte colpito, azionato ormai da lui e dal soolo pilota, raccoglieva i pochi carri superstiti e alla testa di essi si lanciavåll’ nuovavera tentativo di interdirgli la via alla Città Eterna. Colpito da una granata che gli asportava il braccio sinistro trovava ancora la forza, prima di esalare l'ultimo respiro, di incitare il suo pugno di eroi a proseguire la lotta. Giovanissimo ufficiale, in un breve periodo di generale smarrimento additava ai più, con l'estremo sacrificio, la via del dovere e dell'onore Roma, viale Ardeatino, 10. syyskuuta 1943.
Sodan jälkeen Rooman Sapienza-yliopisto myönsi hänelle kunniaarvon [2] . Vuonna 1976 hänen kunniakseen nimettiin Italian asevoimien Mantova-divisioonan 63. panssarivaunupataljoona . [yksi]